Huomenkyyhky
Kirjoittaja: Aura
Huomenkyyhkystä Pyräkkäpentu vaikutti varsin mukavalta ja hauskalta tapaukselta. Kollin sisilisko-innostus oli ainakin erilainen ja mielenkiintoinen, jos Huomenkyyhkyltä kysyttäisiin. Ehkä toinen ei ainakaan olisi jalveksuva hänen orava ja linnunpoikas huolta kohtaan. Ne olivat vain niin kiehtovia! Kun Huomenkyyhky kysyi söikö Pyräkkäpentu sisiliskoja, hän sai välittömästi kielteisen ja tomeran vastauksen.
”Minä tutkin niitä, koska ne ovat niin kiehtovia. Eivät kaikki eläimet pysty pudottamaan häntäänsä ja sen jälkeen pakenemaan paikalta salamannopeasti. Luulisi, että hännän irtoaminen sattuisi vietävästi!” Pyräkkäpentu miukaisi ja Huomenkyyhky nyökytteli päätään ymmärtäväisesti.
”Niin voisi kyllä luulla, minä en ainakaan voisi irrottaa häntääni! Mitä luulet, kasvaakohan se häntä takaisin?” naaraskissa myötäisi ja esitti vielä oman pohtivan kysymyksensä. Pennun kasvoille levisi pieni hymy, joka tarttui myös naarassoturiin ja pian soturitar hymyili aurinkoisesti pikkuiselle. Pyräkkäpentu oli niin suloinen! Pian luikeromainen otus kiinnitti Huomenkyyhkyn huomion, oliko tuo nyt sellainen sisilisko? Kollipentu haluaisi varmasti nähdä sen!
”Hei katso!” Huomenkyyhky henkäisi ja osoitti otusta Pyräkkäpennun edessä.
”Eikös tuo ole yksi sellainen sisilisko? Sillä on ainakin häntä tallella”, naaras naukaisi ja katsahti pentuun. Pentu kiepsahti ympäri nopeasti ja ehti juuri nähdä otuksen vilahtavan kivien joukkoon. Huomenkyyhky otti askeleen taaemmas hämmentyneenä, kun pienikokoinen pentu syöksyi sen perään. Naaras naurahti hyväntahtoisesti, toinen taisi todella pitää sisiliskoista! Huoli heräsi naaraan sisällä, mahtuisiko toinen kivien väliin. Eihän Pyräkkäpentu vain jäisi jumiin? Kun Pyräkkäpentu ei tullut takaisin maanpinnalle, naaras huolestui todella.
”Pyräkkäpentu!” Huomenkyyhky huudahti ja asteli lähemmäs. Hän kurkisteli kivikasaan ja siirteli muutamaa kiveä käpälällään.
”Pyräkkäpentu!” naaras huusi uudestaan ja yritti saada pennun huomion itseensä. Toinen olisi taatusti paniikissa, Huomenkyyhky ainakin olisi!
”Pyräkkäpentu, kuuntele! Vedä syvään henkeä ja laske hitaasti kolmeen! Sen jälkeen puhalla ilma ulos ja toista sama uudelleen!” naaraskissa ohjeisti pentua ja mietti sitten itse mitä hän tekisi. Huomenkyyhky ei ollut parhaillaan tälläisissä tilanteissa, vaikka ratkaisukeskeinen olikin. Mutta kun oli kyseessä pentu, hänen kaikki aistit tuntuivat terästyvän ja Huomenkyyhkyn auttamishalu heräsi entistä vahvempana. Hänen helpotukseen pian kuului surkea vinkaisu, joka kertoi pennun olevan jumissa.
”Ei hätää, minä autan sinua! Hengittele sinä vain rauhaksesi, ei ole mitään hätää tai syytä paniikkiin. Paniikkiin meneminen voi pahentaa tilannettasi. Ajattele vaikka sisiliskoja, niin pysyt rauhallisena” Huomenkyyhky naukaisi ja luimisti korviaan. Jos Pimentovarjo ilmestyisi nyt paikalle, hän saisi takuulla korvilleen. Hetken mietittyään Huomenkyyhky päätti siirtää kiviä. Leirin pohja oli harmikseen kivistä, joten kaivaminenkaan ei ollut vaihtoehto. Huomenkyyhky siirteli kiviä huolestuneena, Pyräkkäpentu olisi saatava mahdollisimman pian ulos kivikosta! Naaras siirsi muutamat kivet syrjään ja pian kolonen oli jo suurempi. Huomenkyyhky änkesi päänsä siihen ja pimeys valtasi välittömästi hänen näkökenttänsä. Naaras varmisti, että ei ollut itse jumissa. Pienestä koosta todella oli tässä tilanteessa hyötyä! Naaras peruutti pois kolosta, hän uskoi tietävänsä nyt missä kohtaa Pyräkkäpentu on. Huomenkyyhky mietti hetken ja sohi koloa käpälällään. Hän osui johonkin pehmeään ja silitti Pyräkkäpentua muutaman kerran rauhoittavasti. Hän laittoi käpälänsä pennun alle ja nosti toista hieman.
”Peruuta, peruuta. Pääset pois”, Huomenkyyhky naukaisi.
//Pyräkkä?
