Pyräkkäpiru

Ulkonäkö

Pyräkkäpiru on ulkoasultaan varsin vaatimaton - sen hän kuitenkin korvaa räväkällä persoonallisuudellaan. Hän on juuri ja juuri keskiverron kissan mitoissa - hän onkin varsin pienikokoinen. Pohjaväriltään kollin turkki on hyvin tummanharmaa, miltei musta. Kollin turkissa on ohuita, mustia raitoja, ja hänellä on vaaleampi rinta, vatsa ja tassut. Turkki ei ole erityisen pitkä, mutta se on paksu ja eristää hyvin. Laadultaan se on sileää ja kiiltävää. Yksi tunnusomaisimmista piirteistä soturin naamassa ovat silmien ympärillä olevat vaaleat rinkulat, joista lähtee kapeat juovat kohti tumman vaaleanpunaista, täplikästä nenää. Rinnassaan hänellä on valkoinen laikku, jonka hän on perinyt emoltaan Pimentovarjolta. Pyräkkäpirun silmät ovat väriltään keltaruskeat, ja niissä on useimmiten hieman kiusoitteleva pilke - persoonaltaan kun sattuu olemaan varsinainen vitsiniekka, joka ei tahdo ottaa mitään tosissaan. Kollin häntä on keskipitkä ja paksu ja siinä on paksuhkoja mustia raitoja.
Pyräkkäpirun kaulassa on neljä pitkää, viistosti ylhäältä alas kulkevaa arpea, jotka ovat tulleet rusakon takajalan kynsistä.

Luonne

Pyräkkäpiru tuskin on luonteensa puolesta mikään perheen ylpeys - hän on varsinainen rääväsuu, joka sanoo ääneen sen, mitä ajattelee. Vaikka hän onkin siis hyvin puheliasta sorttia, ei hän mikään typerys ole - päinvastoin. Pyräkkäpiru on varsin älykäs ja nokkela kissa, mutta hän käyttää älyään ainoastaan silloin, kun on oikeasti motivoitunut saavuttamaan jotakin. Hän osaa olla juonitteleva ja julma, mutta tätä puolta hänestä pääsee näkemään harvemmin.
Yleensä hän on melko leppoisa kaveri ja suhtautuukin elämään varsin kevyesti. Hän ei turhia stressaa ja pyrkiikin elämään elämäänsä ilman sen suurempia paineita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hän ikinä hermostuisi mistään. Klaanitovereilleen Pyräkkäpiru kyllä esiintyy mielellään teräväkielisenä oman tien kulkijana, mutta vanhempiensa sanaa kolli ei uskalla uhmata. Vaikka hän olisi näiden kanssa jostain asiasta aivan eri mieltä, hän todennäköisemmin päätyy pitämään suunsa kiinni ja hyväksymään hiljaa heidän auktoriteettinsa, mikä on hieman ristiriidassa sen kanssa, että tämä saattaisi hyvinkin aloittaa väittelyn vaikkapa klaanin päällikön kanssa - joskus jopa ihan vain huvin vuoksi.
Soturi ei suotta piilottele tunteitaan, ja hänellä onkin varsin vivahteikas tunne-elämä. Hän kokee tunteet suurella voimalla ja elää hetkessä, minkä vuoksi hänen voi olla välillä vaikea suunnitella elämäänsä iltapäivää pidemmälle. Ihastuessaan Pyräkkäpiru antaa tunteidensa näkyä ulospäin ja yrittää kaikin keinoin saada ihastuksensa huomion itseensä. Useimmiten tällainen lähestymistapa karkottaa mahdolliset kumppaniehdokkaat pois, ja monen silmissä kolli saattaa olla epätoivoinen romantikko.
Klaanin ulkopuolisiin kissoihin Pyräkkäpiru suhtautuu melko varauksettomasti, eikä näe heitä erityisen isona uhkana itselleen. Kolliin onkin kohtalaisen helppo tutustua, mutta syvemmän yhteyden luominen ja luottamuksen rakentaminen vie aikaa luonnollisestikin - hän ei ole mikään sinisilmäinen hölmö, vaikka sellaisen kuvan hän saattaa itsestään antaakin. Pyräkkäpiru ei oikeastaan usko Pimeyden Metsään, mutta hän sanoo muille uskovansa, sillä kokee sen olevan tärkeä osa kuolonklaanilaisuutta.

Menneisyys

Pyräkkäpiru syntyi vanhemmilleen Pimentovarjolle ja Turmaloikalle Kuolonklaaniin kahden sisaruksen kanssa.