Sulkavirta
Kirjoittaja: Elandra
Sulkavirta pudisteli rauhallisesti päätään.
”Kuten sanoin, meidän täytyy odottaa, että jompi kumpi sisaruksistani on yövartiossa. Olen varma, että voin puhua heidät ympäri ja auttaa meidät ulos leiristä”, raidallinen naaras tokaisi ylpeänä. Sulkavirta ei ainakaan itse pitänyt itseään minään maailman parhaana taivuttelijana, mutta sisaruksien kanssa asia oli toinen. Hän tiesi heidän heikkoudet, ja saattoi helposti saada heidät pyörtämään päätöksensä. Aaltopentu polki malttamattomana käpälillään leirin kivistä pohjaa.
”Et saa olla kärsimätön. Puolihuolimattomasti toteutetut seikkailut päättyvät aina huonosti. Ethän sinä tahdo jäädä kiinni, ethän?” Sulkavirta kysyi ja kumartui pennun tasolle. Naaras katsoi Aaltopentua suoraan silmiin. Pentu ravisti päätään.
”En”, naaras vastasi ja huokaisi syvään.
”Hyvä. Minulla on sinullekin eräs tehtävä”, raidallinen naaras totesi ja huomasi, miten Aaltopennun silmiin syttyi kipinä. Pentu katsoi kysyvä ilme kasvoillaan vanhempaa kissaa. Sulkavirrasta tuntui hyvältä, kun hän näki pennun innokkuuden. Naaras olisi tehnyt mitä vain, jos joku sotureista olisi vienyt hänet seikkailuihin naaraan ollessa pentuikäinen.
”Ensi yönä sinun täytyy hiippailla ulos pentutarhasta. Samalla sinun täytyy herättää muka vahingossa emosi, jotta saamme tietää, mitä hän tekee sinun poistuessa pesästä keskellä yötä. Jos hän tulee perääsi, kerro ihailevasi tähtitaivasta, koska et saanut unta. Jos Ruostekukka antaa sinun jäädä katselemaan tähtiä yksin, suunnitelmamme toimii todennäköisemmin, kun hän tietää, että poistuessasi yöllä pesästä, tahdot vain katsella tähtiä”, soturi selitti hitaasti ja kylmän viileästi. Naaraan oli pakko myöntää, että suunnitelma oli täydellinen. Tällä kertaa hän ei aikoisi jäädä kiinni.
”Luuletko, että pystyt siihen?” naaras kysyi ja katsoi Aaltopentua heittäen tuolle haasteen.
//Aalto?
// 238 sanaa
