Tiputassu
Kirjoittaja: Tipu
Minulla meni oikeasti aikaa parantua kuolemasta, mestarini huomasi sen taatusti. Hän ei tosin pehmostellut liikaa sillä. Kun viimein Lehtitassu palasi leiriin kerroin parilla sanalla mitä oli käynyt. En toki sanonut mitään turhaa, kuten kuinka olin vain räjähtänyt lattialle, mutta kerroin kuinka se oli ollut aikalailla kokemus. Ei mennyt aikaakaan kun toinen kissa löydettiin kuolleena, siitä tuli vain täsmälleen kaaosta. Vaihdoimme siitäkin ruumista pari sanaa. Jaoimme aina silloin tällöin pari sanaa, ruuan ääressä tai ilman. Nyt hän räsähti suoraan pesällemme itku kurkussa, haisten aivan verelle. Hän viittoi minua pesän perälle, pois päin Hehkuaskeleesta, joka varmasti oli järkyttynyt, lähtien katsomaan aukiota. Häneen oli tarttunut kuoleman haju, hän oli selvästi ollut jonkin kuolleen lähellä. Lehtitassu keräsi ajatuksiaan hetken, ennen kuin alkoi puhumaan.
”Minä ja sähkötassu löysimme Pilvihallan ja Lintusielun lehtikuusi laaksosta. Sähkötassu näki väläyksen tappajasta, mutta ei kiinnittänyt häneen huomiota”, Lehtitassu tokaisi. Katsoin naarasta pitkään. Hän siis haisi verelle syystä? Minulla meni hetki tajuta että kuoleman sijasta hän haisi silkalle pelolle. En muistanut haistaneeni häntä noin peloissaan saati mitään.
”Tietääkö sähkötassu kuka se tappaja on? Minulla on aivan pari sanaa hänen kanssaan jaettavana”, Murisin. En haluaisi tappajan olevan tuolla elossa silmän räpäystäkään enemmän, mutta halusin purkaa vihani johonkin. Viimeistään Lehtitassulle, koska näköjään potilaille kiroaminen oli kielletty. Mutta jos hän oli pakkokauhuinen tarkoittiko se että hän oli potilaani? Kyllä kai? En osannut sanoa.
”Ei, hän luuli tappajaa minuksi, ja tajusi liian myöhään että minä olin muualla saalistamassa, joten ei kiinnittänyt huomiota tappajaan”, Hän selitti. Murisin, kääntäen pääni toiseen suuntaan.
”Minun täytyy jakaa pari sanaa teidän turvallisuudestanne Punatähden kanssa kerran Sähkötassu näki tappajan. Odota tässä, haen sinulle yrttejä, kiitä esi isiä että niitä viimein löytyi. Saat luvan tulla illalla hakemaan lisää yrttejä. En ota yhtään valitusta vastaan että näit painajaisia”, Tokaisin, ennen kuin lähdin yrttipesälle. Olimme löytäneet timjamia ihmeellä ja nyt annoin siitä ensimmäiset korret, ehkä viimeisetkin siskolleni. Hän tarvitsi sitä enemmän, olihan hän nähnyt sen kaiken veren, minä en joutunut nyt kärsimään. Hän oli muutenkin tärkeämpi. Palasin yrtti suussani, laskien sen sisareni luokse. Tassutin hänen viereensä, alkaen sukia toisen turkkia.
”Älä yritä rasittaa itseäsi liikaa tämän jälkeen. Et voinut mitenkään napata sitä tappajaa tai tietää että hän oli siinä. Koko klaani on hänen perässään”, tokaisin rauhallisesti siskolleni, toinen ei hetkeen sanonut asiaan mitään, ennen kuin hän vain nyökkäsi.
”Tuntuu vain niin turhauttavalta, olisimme voineet ehkä saada sen kissan kiinni, saati mitä”, Siskoni tokaisi. Nyökyttelin vähän, todellakin miettien miten asiat olisivat menneet jos kaksikko olisi ollut aikaisemmassa. Olisivatko nuo oikeasti voineet pelastaa kuolleet kissat? Mitä olisi käynyt jos tappaja olisi seissyt naaraan edessä? Siskoni edessä? Kylmät väreet kulkivat ihollani kun tajusin että siskoni olisi voinut olla uhrina. Saati se että tappaja oli kaksikon perässä aivan varmasti kun sähkötassu oli nähnyt vilauksen hänestä. Pysähdyin vain kauhistelemaan ajatukselle että siskoni olisi oikeasti varmasti listalla.
”Ja sitten olisit kokonaan orpo, kaikkien kuolemat sinun syytäsi. Voi parka. Kaikkien veret tassuissasi. Olisit niin vain voinut pelastaa emosikin ja isäsikin! Olisit vain syöksynyt siihen eteen ja kuollut siinä”, Ääni aloitti. Katsoin maata, hokien mielessäni ettei se ollut siinä.
”Entä jos vain tekisit tappajalle palveluksen ja uhraisit itsesi Lehtitassun puolesta? Niin hänenkin kuolema ei ole syytäsi-”, ääni aloitti ”Parantaja joka ei ole aiheuttanut muuta kuin kuolemaa”, ”Et sinä voi edes parantaa ketään!”, ” Tapat vain kaikki lopulta!”, Äänet sanoivat päälleikkäin, kaikki eri äänillä puhuen. Kääntelin päätäni yrittäen etsiä suuntaa josta ääniä ei tulisi. En kuullut kun Lehtitassu jotain, mutta viimein hän herätti minut kosketuksellaan tähän maailmaan. Jossa turkkini oli pörröllä, itse matalana, varmaan pää suunnalta toiseen mennen. Voi hiiren papana, minulla olisi selitettävää.
//580 sanaa
//Lehti
