Särösärinä
Kirjoittaja: Saaga
“Jonnekin Lehtikuusilaakson lähettyville”, vastasin Lammikkoloikalle, joka tuntui olevan edelleen hieman ajatuksissaan. Hänen turkkinsa oli huoliteltu ja hän vaikutti hyvin arvokkaan oloiselta. Nyökkäsin muiden kanssamme lähtevien kissojen suuntaan ja tassutin sitten naaraan perässä heidän luokseen. Lähdimme leiristä kohti metsää. Oli kylmempi ilma kuin pitkään aikaan. Nenääni hieman kipristeli kylmän tuulen osuessa kohdalle aina silloin tällöin. Mietin mahtaisimmeko löytää edes mitään vai olivatko kaikki saaliseläimet painuneet koloihinsa lämpimään. Tuuli tuli puuskittain ja se puhalsi aina päällemme kasan lehtiä. Ruskan värit olivat kauniit, mutta vihasin lehtien lentämistä. Ne tuntuivat aina vain tulevan pahasti tielleni. Katselin edessäni kulkevaa Lammikkoloikkaa, kun tämän lavat liikkuivat rytmikkäästi kävelyn tahtiin. Kuljin aivan perällä kuten yleensäkin. Jotenkin vain päädyin viimeiseksi. Huokailin pari kertaa raikasta ulkoilmaa keuhkoihini. Ilma tuntui enteilevän sadetta. Sehän ei minua haitannut. Pidin sateesta ja varsinkin sen äänestä, sillä se tuntui niin rauhoittavalta.
“Aijommeko hajaantua vai kuinka?” heitin kysymykseni partion johdolle. Aamuraita ja Kärppämyrsky pysähtyivät. Kärppämyrsky oli partion johdossa, joten hän varmaankin vastaisi kysymykseeni.
“Toki, menkää te Lammikkoloikan kanssa vaikka vielä eteenpäin ja me Aamuraidan kanssa jäämme tähän”, naaras ohjeisti rauhallisesti. Katsahdin Lammikkoloikkaan ja nyökkäsin hänelle. Toivoin, että naarasta ei haitannut saalistaa minun kanssani.
//Lammikko?
