Taivastassu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Olin jäänyt Kylmätassun ja Pikkutassun kanssa juoksukisan aloituspaikalle. Olin saanut osakseni kilpailusta pikajuoksumatkan. Eniten olisin kuitenkin halunnut mukaan aivopähkinään, mutta Tuhkatassu oli valinnut sen salamannopeasti. Ei minua kuitenkaan paljoa harmittanut, sillä tiesin olevani hyvä juoksemisessa. Se oli ehkä vahvin fyysinen taitoni. Minua vähän jännitti, sillä minulla oli Pikkutassu vastassani ja hän oli myöskin nopea. Vilkaisin ystävääni lämpimästi, muuhun en ehtinyt, sillä Liekkihäntä oli käskenyt meitä asettumaan lähtöasemiin. Keskityin omaan asentooni täysin ja suljin kaikki muut kisaajat mielestäni, sillä se lisäisi hermostuneisuuttani, jos huomaisin muiden pärjäävän minua paremmin. Kuulin kuinka Liekkihäntä muistutteli vielä reitistä, joka kulki joen reunaa pitkin Lehtikuusilaaksoon. Jalkani olivat jännittyneinä kiinni maassa ja valmiina polkaisemaan minut matkaan. Vedin syvään henkeä ja valmistauduin henkisesti kilpailuun.
“Nyt!” kuulin Liekkihännän lähtömerkin. Muuta en ajattelut vaan pinkaisin nopeasti matkaan. Adrenaliinivirta pulppusi sisälläni ja sykki minuun lisää vauhtia jokaisella sydämenlyönnillä. Katsoin vain suoraan eteeni ja ponnistelin kovasti eteenpäin. Kuulin korvissani joen pauhun ja minusta tuntui kuin juoksisin veden päällä. Huomasin riemukseni olevani johdossa, mutta vaistosin Pikkutassun saavuttavan minua. Kuulin silloin tällöin juoksuaskelia ja pian ne muuttuivat pysyviksi korvieni juurella. Pikkutassu oli aivan kannoillani. Näin jo maalin, kun huomasin Pikkutassun juoksevan vierelläni. Yritin kiristää tahtiani ja päihittää tummanruskean ystävättäreni, mutta turhaan. Pieni naaras oli ylittänyt maalilinjan ensin. Lysähdin hengästyneenä istumaan. Aluksi hapen saaminen oli työlästä ja se kivisti keuhkojani, mutta pian se helpotti. Huomasin, kuinka Pikkutassun tummanruskea hahmo lähestyi minua, joten nostin katseeni häntä kohti.
“Olit kova vastus. Täytyy varoa ottamasta juoksukisoja sinun kanssasi”, Pikkutassu naukui hymyillen leikkisästi. Kurkustani pääsi naurun ja kehräyksen sekoitteinen hilpeä kurahdus.
“Samoin! Ja onnea voitosta, ansaitsit sen todella!” onnittelin säteillen. Pikkutassu näytti ylpeältä saavutuksestaan ja olin aivan yhtä onnellinen hänen puolestaan. Kuulin kuinka puhiseva Kylmätassu saapui maaliin. Savunharmaa kolli oli jäänyt meistä jälkeen ja luultavasti menettänyt toivonsa ja samalla vauhtinsa. Viitoin kollia luoksemme ja pian hän tulikin. Hänen kellertävän vihreät silmänsä olivat hieman surkean näköiset, häntä tosiaan harmitti. Kylmätassu istahti viereemme ja onnitteli pikaisesti Pikkutassua.
“Sinäkin juoksit hyvin! Muista vain ensi kerralla, ettet käytä kaikkia voimiasi heti alkuun”, selitin Kylmätassulle ja silitin hännälläni kollin selkää. Hänen silmänsä syttyivät heti iloisemmiksi ja hänen suunsa vääntyi ujoon hymyyn. Huomasin vasta nyt muut paikalla olevat kissat. Tunnistin suuren kellanpunaisen kollin oitis Haaskatassuksi ja hänestä muutamia hiirenmittoja kauempana huomasin Hiutaletassun, jonka valkea turkki näytti sädehtivän metsän keskellä. Naaraan kasvoilla oli todella ujo ilme hänen jutellessa pitkäjalkaiselle oranssinruskealle Pihkatassulle. Kuulin kuinka Ruusutuike alkoi köhiä merkiksi hiljentyä.
“Nyt kun kaikki ovat maalissa on pisteidenjaon aika. Pikkutassu saapui ensimmäisenä maaliin ja täten hänen joukkueensa tienaa kaksi pistettä. Taivastassun joukkue saa yhden pisteen toisesta sijasta. Pistetilanne on siis tällä hetkellä tämä: ensimmäisellä joukkueella on yhdeksän pistettä, toisella joukkueella kuusi ja kolmannella seitsemän”, kaunis savunharmaa naaras naukui. Pidin Ruusutuikkeesta. Se saattoi johtua siitä, että hän oli pitänyt minusta huolta pentuna. Olin riemuissani siitä, että joukkueemme oli johdossa. Tiesin kuitenkin, että mitä vain saattoi vielä tapahtua ja pistetilanne saattaisi kääntyä aivan toiseksi. Elättelin kuitenkin toivoa tiimimme voitosta. Jäin odottelemaan kiinnostuneena seuraavan harjoituksen alkua.
//Joku? 🙂
484 sanaa
