Lampiväre
Kirjoittaja: Auroora
Lätäkkölemmen sanat tuntuivat viiltäviltä. Lampiväre olisi itkenyt, jos olisi järkytykseltään pystynyt. Ei hän ollut odottanut siskonsa mitenkään hyppivän riemusta, mutta naaras ei ollut kuvitellut, että tämän sanat voisivat satuttaa tuolla tavalla. Jokainen niistä tuntui iskuna Lampiväreen sydämessä, vaikka syvällä sisimmässään hän ymmärsi niissä piilevän myös totuutta. Kenties juuri siksi hän koki suurta, lähes vastustamatonta halua rynnätä ulos parantajan pesästä tai peittää korvansa tassuillaan, jotta hänen ei olisi tarvinnut kuulla siskonsa saarnaa.
Lampiväreelle alkoi viimein valjeta hänen tekojensa merkitys. Hän oli halunnut ajatella olevansa osa vain jotain eeppistä tarinaa, jossa yhdistyivät kapinointi sortoa vastaan sekä kielletty rakkaus. Tämä ei kuitenkaan ollut pelkästään sivu hänen mielensä sepittämästä kirjasta, vaan kylmää todellisuutta. Hänen teoillansa olisi seurauksia, olivat ne kuinka romanttisia tai hienoilta kuulostavia hyvänsä. Ja yksi seuraus näistä voisi olla hänen sisarensa rakkauden menettäminen.
Lampiväre ei kestäisi sitä. Hän ei luottanut keneenkään muuhun maailmassa niin kuin luotti Lammikkoloikkaan ja Lätäkkölempeen. Maailma ei tuntunut yhtä vieraalta ja jännittävältä, kun Lampiväreellä oli siskonsa tukenaan. Hän ei tiennyt, mitä tekisi, jos menettäisi heidät. Hän mieluummin tulisi karkotetuksi tai teloitetuksi kuin näkisi Lätäkkölemmen ja Lammikkoloikan kääntävän hänelle selkänsä.
Siksi naaras purskahti itkuun, kun Lätäkkölempi sanoi edelleen rakastavansa häntä. Helpotuksen kyyneleet valuivat naaraan poskia pitkin, eikä hänen mielensä tuntunut ensin edes rekisteröivän loppuja Lätäkkölemmen sanoja. Hän olisi hopeiselle naaraalle ikuisesti kiitollinen siitä, että tämä antoi hänelle vielä mahdollisuuden.
”Lupaan!” hän nyyhkäisi heti. ”Minä lupaan.”
Kyyneleet loistivat Lampiväreen silmissä, kun hän katsoi surkeana siskoaan. Lätäkkölempi oli oikeassa kaikesta, kuten yleensä.
”Olin niin… niin tyhmä, Lätäkkölempi”, harmaa naaras niiskutti. ”Ei Kortetassu varmasti edes välittänyt minusta, ja minä hölmö annoin hänen käyttää minua hyväkseen… En tiedä, mikä minuun meni. Kai uskot, etten halunnut pettää sinua tai perhettämme? En ikinä haluaisi, että vihaisit minua!”
//Lätäkkö?
