Varissulka
Kirjoittaja: Auroora
Tuhkajuova oli aivan selvästi järjestänyt minut samaan partioon kanssaan. Hän oli nimittäin jakanut partiomme niin, että minä joutuisin metsästämään hänen parinaan. En ollut tyhmä: tiesin, että hän halusi puhua kanssani. Minulla ei kuitenkaan ollut mitään halua olla missään tekemisissä Tuhkajuovan kanssa.
Kun Tuhkajuova sitten odotetusti alkoi selittelemään tekojaan ja päätöksiään, pidin katseeni naulittuna eteeni. En uskonut, että olisi mitään, mitä hän voisi sanoa parantaakseen välejämme. En antaisi hänelle koskaan anteeksi.
Kuuntelin hiljaa naaraan selostusta siitä, miten paljon hän oli muka uhrannut vuokseni. Ei Tuhkajuova ollut kärsinyt ollenkaan tekojensa seurauksena. Minä olin ainoa uhri, ja ehkä Henkäystähti. Miten hän kehtasikin puhua uhrauksista?
”Minun vuokseniko?” sihahdin ja käännyin viimein katsomaan soturia. ”Älä viitsi naurattaa.”
Aivan varmasti Tuhkajuova oli tehnyt sen ”kaiken” josta puhui pelkästään itsensä vuoksi. Hän halusi suojella itseään ja typerää kumppaniaan. Ehkä hän halusi suojella myös Väärävarjoa ja Pohjaharhaa. Hänen sanoissaan oli ehkä jotain perää, elämäni puoliverisenä Kuolonklaanissa olisi voinut olla kurjaa. Kurjaa se oli kuitenkin nytkin.
”Tajuatko yhtään, miltä minusta tuntuu? Koko elämäni on ollut pelkkää valhetta! Sinä annoit minun taistella Henkäystähden hyväksynnän vuoksi, vain nyt kuullakseni, etten voisi koskaan sitä muutenkaan saada!” murisin vihaisesti. ”Minä olen vihainen siitä, että alun perin päätit alkaa vehtaamaan jonkun muun kuin kumppanisi kanssa. Vieläpä jonkun erakon!”
//Tuhka?
KP-boosti käytössä
