Mahlatassu
Kirjoittaja: Elandra
Tuhkajuova ja Pimentovarjo kääntyivät meidän suuntaamme yhtä aikaa. Kun Lauhatassu oli esittänyt kysymyksensä, soturit käänsivät harkitsevat katseensa toisiinsa päin.
”Me harjoittelemme Lauhatassun kanssa huomenna liikkeiden käyttöä tositilanteissa, eli toisin sanoen kaksintaistelua. Jos se vain sinulle sopii, voitte tulla mukaan”, hopeanharmaa naaras sanoi mustalle. Katsoin mestariani odottava ilme kasvoillani. En ollut varma, mitä naaras oli ollut aikeissa opettaa minulle huomenna. Toivoin todella, että mestarini suostuisi. Pimentovarjo nyökkäsi.
”Se sopii. Mahlatassullekin tekee välillä hyvää harjoitella toista oppilasta vastaan”, soturi selitti tasaisella äänellä. Vilkaisin Lauhatassua innoissani. Kollin kasvoilla oli leveä hymy. Hän yritti hillitä reaktiotaan ja nyökkäsi vain pienesti.
”Hyvä”, hän vastasi ja käänsi selkänsä mestareillemme. Lähdin kävelemään kollin rinnalla eteenpäin. Lauhatassu hihkaisi innosta ja teki pari loikkaa ympärilläni.
”Pääsemme yhdessä harjoituksiin!” kolli riemuitsi onnessaan. Päästin kurkustani pienen kehräyksen. Pidin ystävässäni erityisesti hänen luonteestaan. Kolli oli sellainen kuin oli, eikä hän antanut kärttyisten kuolonklaanilaisten pilata sitä.
”Herää, meidän täytyy lähteä harjoituksiin!” joku kosketti lapaani. Säpsähdin hereille ja räpyttelin hämärässä silmiäni. Oranssin ja valkean kirjava kolli istui vierelläni silmät hehkuen. Nousin ylös ja heräilin hetken ajan omalla sammalvuoteellani. Sipaisin kielelläni pari kertaa rintaani, jonka jälkeen pujahdin nukkuvien oppilaiden ohitse leirin pääaukiolle.
”Miten jaksat olla heti aamusta noin pirteä?” kysyin haukotellen parhaalta ystävältäni, joka käveli rennosti kohti leirin uloskäyntiä. Lauhatassu vilkaisi minua ja virnisti.
”Koska tiedän, että tästä päivästä tulee ihan mahtava!” oppilas hihkaisi. Jouduimme väistämään sotureiden pesästä ulos tulevia sotureita, mutta matka jatkui pian taas kohti uloskäyntiä. Tuhkajuova ja Pimentovarjo odottivat meitä jo. Aurinko oli vasta nousemassa, eikä pääaukiolla ollut montaakaan kissaa. Yövartiossa ollut Ruusutuike asteli sisään leiriin ja tervehti meitä. Tervehdimme häntä tietenkin takaisin. Sitten mestarimme lähtivät johdattamaan meitä ulos leiristä.
Piikkihernetunnelista ulos päästyäni vilkaisin taivasta. Painavan oloiset pilvet olivat peittäneet koko taivaan. Tavallisesti tähän aikaan oli jo kirkkaampaa, mutta pilvet eivät päästäneet auringon valoa lävitseen. Arvelin, että pian alkaisi sataa. En antaisi sateen kuitenkaan pilata harjoituksia parhaan ystäväni kanssa. Ilma oli lämmin, mutta kosteus teki siitä epämukavan.
”Menemme joen toiselle puolelle harjoittelemaan, koska saalistuspartio tulee pian metsään saalistamaan”, Pimentovarjo selitti ja vilkaisi nopeasti meitä. Vilkaisin Lauhatassua. Kollin kasvoilla oli vakava ilme. Hän liikkui eteenpäin pitkin harppauksin. Kolli selkeästi yritti tosissaan olla mahdollisimman hyvä oppilas. Olin varma, että Tuhkajuova huomasi sen myös.
Joen ylittäminen ei ollut lempipuuhaani. Astinkivet olivat meidän onneksemme kuivia. Tuhkajuova oli ylittänyt joen viimeisenä. Olin ollut iloinen, että mukanamme oli soturi, joka osasi uida. Jos joku olisi pudonnut veteen, naaras olisi takuulla syöksynyt pelastamaan pudonneen kissan. Pimentovarjo johdatti meitä eteenpäin. Tällä puolen jokea puut eivät kasvaneet niin lähekkäin. Lisäksi täällä oli enemmän lehtipuita mitä toisella puolen. Soturit pysähtyivät pienelle aukiolle. Asetuimme Lauhatassun kanssa vieretysten istumaan. Tuhkajuova otti puheenvuoron.
”Lauhatassu, hyökkää sinä ensin. Voittaja on se, joka saa ensimmäisenä tilaisuuden tappaa vastustajansa. Aloittakaa”, tabbykuvioinen soturi sanoi ja astui Pimentovarjon kanssa sivuun. Käännyin kohti Lauhatassua ja astuin muutaman askeleen taaksepäin. Oppilas keskittyi täysillä tehtäväänsä. Hän pudottautui matalammaksi ja kiinnitti katseensa silmiini. Valmistauduin väistämään ystäväni hyökkäyksen.
//Pimento tai Lauha? Oli tarkotus kirjottaa siitä taistelustaki mutta pitää mennä ni en kerenny xd
// 473 sanaa
