Sulkavirta
Kirjoittaja: Elandra
Sulkavirta näykki ajatuksissaan hiiren rippeitä. Hänen mielessään pyöri vain Ruskatassu, eikä naaras voinut käsittää, miksei hän päässyt ajatuksista eroon. Jokin oranssissa kissassa oli sellaista, joka veti Sulkavirtaa puoleensa. Naaras tiesi, että mikäli kaikki olisi mennyt oikein, Ruskatassukin olisi kuolonklaanilainen. Oli kuitenkin tullut mutkia, ja jostain syystä Ruskatassu oli nyt Eloklaanissa. Hänen oli saatava tietää, miksei voinut unohtaa Ruskatassua.
Sulkavirta nousi ylös ja jätti hiirensä rippeet aloilleen ja nousi ylös. Soturi kiiruhti uloskäynnille ja pujahti piikkihernetunneliin. Hänen oli käytävä Eloklaanin rajalla. Hänen täytyi nähdä Ruskatassu uudelleen. Tapaamisen jälkeen Sulkavirta oli pyörinyt päivittäin turhan paljon Eloklaanin rajalla vain nähdäkseen Ruskatassun, mutta kollia ei ollut näkynyt.
Sulkavirta juoksi leiristä aina Eloklaanin rajalle saakka. Saavutettuaan rajan, aurinko oli jo laskenut. Pakkanen kiristyi yötä myöten, ja kylmyys pureutui Sulkavirran ohuen turkin läpi. Se sai soturin tärisemään.
Sulkavirta istui alas kylmyydestä huolimatta ja silmäili Eloklaanin nummia. Soturi ei voinut uskoa silmiään, kun hän ihan oikeasti erotti oranssin turkin lähestyvän rajaa. Silmät suurina Sulkavirta katsoi, miten Ruskatassu asteli rajan tuntumaan varovaisin askelin.
”Sinä tulit”, Sulkavirta henkäisi ja otti pienen askeleen lähemmäksi rajaa. Ruskatassu nyökkäsi ilmeettömänä.
”Kerro minulle, mitä tarkalleen ottaen tapahtui silloin, kun kimppuuni hyökättiin”, oranssi kolli meni suoraan asiaan. Pyyntö yllätti Sulkavirran, mutta hän alkoi heti käymään päässään tapahtumia läpi. Ne tuntuivat kaukaisilta muistoilta, vaikkei tapahtumasta ollut kuin pari vuodenaikaa. Tapahtumat olivat olleet yhtä murhenäytelmää, jota Sulkavirta ei takuulla unohtaisi koskaan. Hän ei voisi pyyhkiä mielestään näkyä verisestä nummesta, jolla makasi elottomia kissoja ja kaiken pahan alku ja juuri, Karhumyrsky.
”Me olimme partioimassa, kun Karhumyrsky huomasi sinut. Hän teki äkkijarrutuksen, eikä suostunut enää liikkumaan Punatähden käskyistä huolimatta. Sitten hän hyökkäsi sinun kimppuusi, ja Punatähti ja Jyrkänneloikka juoksivat perään estääkseen hänet. He eivät ehtineet tehdä mitään, kun Karhumyrsky oli jo kimpussasi. Siitä alkoi taistelu, johon mekin veljeni kanssa liityimme myöhemmin. Minä yritin pitää sinua hereillä. Kun taistelu oli ohi, joku eloklaanilaisista tuli ja vei sinut leiriinne”, Sulkavirta selitti asiat mahdollisimman yksinkertaisesti ja Ruskatassu kuunteli tarkasti.
”Miksi se kissa tahtoi tappaa minut?” Ruskatassu kysyi ja kohtasi Sulkavirran kellertävän vihreän katseen. Sulkavirta oli kuullut Karhumyrskyn ja Punatähden keskustelun parantajan pesässä taistelun jälkeen.
”Kerro nyt, tiedät kuitenkin”, Ruskatassu ärähti turhautuneena, kun Sulkavirta vaikeni. Naaras yritti löytää oikeita sanoja, mutta niiden etsiminen tuntui mahdottomalta.
”Hän tahtoi kostaa isällesi, Lauhalaukalle”, naaras sopersi. Ruskatassu näytti hämmentyneeltä.
”Miksi? Mitä Lauhalaukka on tehnyt?” oranssi kolli kysyi. Sulkavirta ei tiennyt, miten paljon Ruskatassu tiesi itsestään ja menneisyydestään. Hän pelkäsi, että särkisi eloklaanilaisen kertomalla liikaa.
”En ole ihan varma.. Karhumyrskyn mukaan Lauhalaukka rakastui Karhumyrskyn kumppaniin, ja he saivat pentuja; sinut ja Mustikkakuonon”, Sulkavirta aloitti ja huomasi Ruskatassun kasvoilla puhtaan hämmennyksen.
”Onko minulla veli tai sisko?” kolli kysyi. Sulkavirta joutui särkemään kollin toiveen sisaruksesta, ja naaras pudisti päätään.
”Karhumyrsky tappoi hänetkin. Hän tahtoi kostaa Lauhalaukalle tappamalla sinut ja Mustikkakuonon”, naaraan ääni oli vaimea. Ruskatassu laski päänsä alas.
”Miten sinä päädyit Eloklaaniin?” oli Sulkavirran vuoro esittää kysymys.
”Muiden kertomusten mukaan emoni antoi minut pois. Sain kasvattivanhemmat, jotka kasvattivat minut omana pentunaan jossain ei-kenenkään-mailla. Sitten Lauhalaukka löysi meidät ja toi Eloklaaniin. Se on kaikki mitä tiedän”, Ruskatassu ei epäröinyt kertoa tarinaansa.
”Miten et voi muistaa menneisyyttäsi?” Sulkavirta kysyi puhtaasti uteliaisuuttaan. Ruskatassun kulmat kurtistuivat.
”En vain muista, en minä tiedä miten se toimii”, kolli totesi. Sulkavirta mietti hetken.
”Minä voin auttaa sinua muistamaan”, naaras ehdotti, vaikkakaan ei tiennyt, miten sen tekisi. Ruskatassu ei näyttänyt vakuuttuneelta.
”Miten sinä aiot sen tehdä? Usko pois, eloklaanilaiset ovat jo kokeilleet kaikkea. Kasvattivanhempani kertoivat minulle pentuajoistani ja vanhasta kodistamme, muttei se tuonut takaisin yhtäkään muistoa. Miten joku tuntematon voisi saada minut muistamaan?” oranssi kissa kysyi. Sulkavirta keksi heti.
”Oletko käynyt vanhassa kodissasi? Minä voin lähteä kanssasi sinne!” Sulkavirta ehdotti innoissaan, mutta Ruskatassu näytti epäröivän. Klaanien säännöt kielsivät ystävyyden klaanien välillä, mutta säännöt eivät koskaan olleet pidätelleet Sulkavirtaa. Ei häntä voitaisi rangaista sellaisesta, josta kukaan ei tiennyt.
”Enpä tiedä”, Ruskatassu sanoi.
”Miksi ei? Voisit saada muistisi takaisin, eikö se olisi sen arvoista?” harmaanruskea naaras kysyi. Kylmyys alkoi jo tuntua sen verran pahalta, että naaras joutui nousemaan ylös ja astelemaan paikoillaan. Hänen äänensä värisi soturin puhuessa.
”Sinun täytyy varmaan palata takaisin leiriin, näytät olevan kylmissäsi”, Ruskatassu totesi sivuuttaen täysin Sulkavirran kysymyksen.
”Palaan heti, jos lupaat tavata minut täällä uudelleen”, Sulkavirta ei aikonut luovuttaa. Hän oli viimein tavannut Ruskatassun ja päässyt keskustelemaan tämän kanssaan, eikä asiaa voinut vain jättää siihen. Ruskatassu harkitsi hetken, kunnes myöntyi.
”Hyvä on. Tavataan tässä samassa paikassa uudenkuun aikaan keskiyöllä”, Ruskatassu sanoi ja nousi ylös.
”Tavataan silloin”, Sulkavirta hymyili ja katsoi, kuinka Ruskatassu käänsi selkänsä kuolonklaanilaiselle. Kolli kiristi tahtiaan ja lähti ravaamaan kohti metsää. Sulkavirtakin suuntasi kohti leiriä. Hänen sydämensä pamppaili innostuksesta. Naaras olisi halunnut kertoa kaikille tapaamisesta, mutta ymmärsi pitää suunsa kiinni. Hän ei halunnut ongelmia itselleen tai Ruskatassulle. Edes Sähkötuho ei saisi kuulla tapaamisesta.
//771 sanaa
