Sulkavirta
Kirjoittaja: Elandra
Sulkavirta istui voimattomana leirin pääaukiolla Sähkötuhon vierellä. He olivat päässeet takaisin leiriin. Kun Sähkötuho oli kantanut elottoman Sinilinnun ruumiin leirin pääaukiolle, Sulkavirta olisi halunnut paeta paikalta. Henkäystähti oli juuri silloin oleskellut pääaukiolla, ja huolestunut päällikkö oli kiiruhtanut vanhimpien pentujensa luokse. Sähkötuho kertoi heidän isälleen kahakasta, ja Henkäystähti oli silminnähden vihainen ja surullinen tyttärensä kuoleman johdosta.
Sulkavirta ei kyennyt nostamaan kellertävää katsettaan kuolleen pentuetoverinsa veren värjäämästä turkista. Hänen oli äärimmäisen vaikea ymmärtää, että Sinilintu todella oli kuollut. He eivät tapaisi enää koskaan. Sulkavirtaa kadutti kaikki ne kerrat, kun hän oli ollut töykeä sisarelleen eikä ollut suostunut kuuntelemaan hänen kummallisia, mutta ainutlaatuisia juttujaan. Nyt naaras olisi tehnyt mitä tahansa, että Sinilintu olisi avannut silmänsä ja kertonut täysin sattumanvaraisen faktan linnuista.
Kun Henkäystähti oli mennyt matkoihinsa, Sulkavirta oli jäänyt veljensä ja kuolleen sisarensa seuraan. Naaras nosti hitaasti ja surunmurtamana katseensa Sähkötuhoon.
”Tämä taisi olla minun vikani”, Sulkavirta henkäisi ääni väristen, ”jos olisin ollut tarkkaavaisempi ja pysynyt Kuolonklaanin rajan tällä puolen, yhteenotolta olisi vältytty.” Sulkavirta tunsi olevansa syyllinen Sinilinnun kuolemaan, ja Sähkötuho oli ainoa kissa jolle hän saattoi avautua. Veli oli aina ollut Sulkavirran tukena, vaikka naaraan päätökset olisivat olleet Sähkötuhon oman arvomaailman vastaisia.
//Sähkö?
