Pikkutassu
Kirjoittaja: Untuva
Lumihangessa tarpomisen jälkeen tassuni olivat aivan liian väsyneet mihinkään ylimääräiseen tekemiseen. Silti kun olimme hyvästelleen Taivastassun kanssa mestarimme, ja ystäväni oli painellut oppilaiden pesään, minä päätin vielä tehdä jotain muuta. Aurinko oli jo laskemaisillaan, mutta tämä oli sentään ensimmäinen päiväni oppilaana. Halusin tehdä vielä jotain. Jäin katselemaan leiriä kuin etsien itselleni seuraa. Meripihkainen katseeni kiersi läpi leirin vaimentuneen hulinan. Huomasin vaalean punaruskean naarasoppilaan syömässä pulleahkoa hiirtä tuoresaaliskasan läheisyydessä. Hän oli yksin, ja koska en edes muistanut kissan nimeä, päätin astella hänen luokseen. Kävelyni näytti varmasti ulospäin raskaalta, mutta se johtui vain painavista tassuista pitkän reviirin tutkimisreissun jälkeen. Vaaleanruskeasilmäinen naaras kohotti katseensa puoliksi syödystä hiirestään ja kohdisti katseensa minuun. Väläytin ystävällisen hymyn hänelle ja istahdin naarasta vastapäätä.
“Hei! Olen Pikkutassu, pääsin vasta tänään oppilaaksi”, naukaisin toiselle oppilaalle. Olin valmis lähtemään, jos naaras ai haluaisi minua seuraansa. En tietenkään halunnut piinata toisia seurallani, jos joku niin ei oikeasti halunnut. Oli kohteliasta jättää kissa rauhaan, jos hän sitä tahtoi. Kissan ilmeestä päätellen hän taisi vain ilahtua tulostani.
“Hei, Pikkutassu. Minä olen Minttutassu”, punaruskea oppilas vastasi ja huomasin hänenkin huulillaan jonkun hymyntapaisen. Minttutassuksi esittäytynyt kissa vaikutti ystävälliseltä, ainakin näin pienellä tutustumisella.
“Haluatko jakaa tämän?” Minttutassu kysyi ja nyökkäsi puoliksi syödyn hiirensä suuntaan. Vatsani oli kuitenkin täysi, minulla ei ollut ollenkaan nälkä, vaikka olinkin kuluttanut paljon energiaani tänään. Pudistelin ensin päätäni.
“Olen syönyt jo, ei tällä kertaa. Kiitos kuitenkin”, vastasin kohteliaasti naarasoppilaalle, joka haukkasi heti seuraavaksi hiirestä palasen nyökkäillen.
“Oletko varma? Tämä on herkullinen”, Minttutassu sanoi huvittuneena. Nyökkäsin tälle. Katsoin kuinka hiiri katosi hänen suuhunsa, ja kun hän hautasi jäänteet ja luut, joita ei aikonut syödä.
“Tule, näytän sinulle missä voit nukkua!” punaruskea naaras naukaisi, nousi ylös ja lähti oppilaiden pesän suuntaan. Minä lähdin hänen perässään. Minttutassu vaikutti ihan mukavalta kissalta ja häneen olisi kiva tutustua paremmin. Minttutassu taisi olla yksi vanhemmista oppilaista. Sujahdin hämärään pesään. Erotin Taivastassun jo nukkumassa. Hän oli ilmeisesti jo löytänyt itselleen vapaan vuoteen. Minttutassu asettui parin vuoteen päähän ystävästäni.
“Tuo on vapaa”, naaras sanoi hiljaa ja nyökkäsin Taivastassun vieressä olevan vuoteen suuntaan. Pääsisinpä nukkumaan ystäväni viereen. Heti kun pääsin makuulleni ja sulkemaan silmäni, nukahdin.
// 344 sanaa
// toi loppu töksähti ku tuli kiire 🙁
