Harakkanauru
Kirjoittaja: Ravn
Olin tyytyväinen, kun Jääviilto ilmoitti olevansa kanssani samaa mieltä. En olisi halunnut ryhtyä väittelemään kollin kanssa, sillä arvelin soturin olevan sen verran omapäinen, ettei tämä varmaankaan olisi suostunut edes kuuntelemaan omasta mielipiteestään eroavia näkemyksiä.
Seuraavaksi punaruskea kolli sanoi jotain sangen mielenkiintoista, nimittäin olevansa tyytymätön Punatähden päätökseen sallia Eloklaanin asettua Kuolonklaanin rajanaapuriksi nummelle. Hyvä, juuri tällaisia paljastuksia olin Jääviillolta odottanutkin. Kasvoillani käväisi katala virne ajatellessani, että Punatähteä varmasti kiinnostaisi tietää kookkaan soturin arvostelevan häntä ja hänen tapaansa johtaa klaania – ja jos vielä hieman kärjistäisin Jääviillon sanoja, tilanne saattaisi kehkeytyä hyvinkin nopeasti vallan mielenkiintoiseksi ja suloisen kaoottiseksi. Ravistin kuitenkin kieron suunnitelmani pois mielestäni, sillä ainakaan vielä minulla ei varsinaisesti ollut mitään syytä käyttää punaruskean kissan puheita tuota itseään vastaan, mutta nyt minulla ainakin oli tapa suojella itseäni Jääviillon raivolta, mikäli se ikinä syystä tai toisesta minuun kohdistuisi.
“Kuinka niin?” kysäisin viimein, sillä halusin tietää lisää siitä, mitä mieltä Jääviilto oli Eloklaanista. Itse en oikeastaan kokenut naapuriklaania ongelmaksi, en ainakaan vielä, sillä sen kissat olivat pysytelleet pääasiassa omalla reviirillään ja käyttäytyneet verrattain hyvin kuolonklaanilaisia kohtaan. Sen sijaan minun kaunani kohdistui erakoihin, vaikka ne olivatkin luonnoltaan hieman samanlaisia kuin minä – kekseliäitä selviytyjiä, jotka ymmärsivät pitää huolen vain itsestään. Tai ehkä juuri siksi en pitänyt erakoista, koska ne muistuttivat minua liiaksi itsestäni.
// Jää?
// 207 sanaa
