Nuppupentu
Kirjoittaja: Woln
Nuppupentu ponkaisi innokkaana sammalvuoteeseestaan. ”Nyt on se päivä, jolloin minusta tulee oppilas!” Nuppupentu ajatteli. Nuppupentu oli odottanut sitä jo kauan. Hän ei voinut uskoa, että nyt hänestä tulisi oppilas. Nuppupentu katsahti ulos. Aurinko oli jo noussut. Nuppupentu kömpi pois vuoteeltaan ja lähti kohti aukiota. Aurinko paistoi kirkkaasti. ”Nuppupentu!” kuului Mäntyviiksen huuto. Nuppupentu kääntyi katsomaan Mäntyviikseä. ”Hei, Mäntyviiksi!” Nuppupentu naukaisi iloisena. ”Kuulin että sinusta tulee tänään oppilas!” Mäntyviiksi naukaisi. ”Joo, totta se on!” Nuppupentu sanoi innokkaana ja jahtasi hetken häntäänsä. ”En voi vieläkään uskoa sitä!” Nuppupentu ajatteli. Nuppupentu katseli tuoresaaliskasaa. Sitten hän kumartui ottamaan riistaa. Nuppupentu söi hiirtä niin, että oli melkein tukehtua. Nuppupentu huiski hännällään. Kun Nuppupentu oli saanut syötyä, hän päätti mennä suosikkipaikalleen klaaninvanhimpien pesän viereen. Hän ei kuitenkaan voinut nukahtaa, koska hänellä olisi oppilasnimitykset. Nuppupentu käpertyi auringonvaloon. Säteet loivat häneen kauniita täpliä. Nuppupentu huiskaisi hännällään pehmeää maata. Sitten Nuppupentu nousi. Hän tassutti kohti pentutarhaa. Nuppupentu vilkaisi sammalvuoteensa alle. Kaunis lehti oli siellä. Nuppupentu otti lehden tassuunsa. Hän kosketti sitä kuonollaan. Nuppupentu katsahti uudestaan vuoteensa alle. Eräs asia puuttui. Nuppupentu yritti miettiä kovasti mikä. Sitten Nuppupentu kääntyi ja meni takaisin aukiolle. Aukiolle kävellessään Nuppupentu huomasi liukkaalla seinämällä jonkun kiiltelevän. Nuppupentu ei ollut nähnyt tuollaista valoa ennen. Nuppupentu tassutti katsomaan sitä. Nuppupentu nousi takajaloilleen katsoakseen sitä. Nuppupentu loikkasi ja huiskaisi etutassullaan. Asia putosi Nuppupennun päähän. Ennen kuin Nuppupentu ehti ajatella mitään, Punatähti kutsui klaanin koolle. Nuppupentu juoksi täyttä vauhtia aukiolle. ”Nyt se tapahtuu..” Nuppupentu ajatteli. ”Meillä on uusi oppilas nimitettävänä.” naukaisi Punatähti. ”Nuppupentu, astu eteen.” Nuppupentu tassutti eteen hiljaa. Hän vilkaisi isoa kissajoukkoa jännittyneenä. ”Nuppupentu, tästä lähtien sinut tunnetaan Nupputassuna.” jatkoi Punatähti. ”Mestariksesi saat Varjokarvan.” Varjokarva tassutti eteen. ”Opeta hänelle kaikki mitä tiedät.” naukaisi Punatähti. Nuppupentu katsahti Varjokarvan silmiin. Varjokarva nyökkäsi. Kokoontumisen jälkeen Varjokarva sanoi: ”Nyt lähdemme tutkimaan reviiriämme.” ”Joo.” vastasi Nupputassu innokkaana. Hän oli odottanut tätä hetkeä jo kauan. Kun he lähtivät leiristä ulos, maalima näytti kovin erilaiselta. ”Vau.” Nupputassu henkäisi. Maailma oli niin iso! Nupputassu haistoi riistan tuoksun. Sen lisäksi tuoksuun sekoittui muitakin hajuja. ”Huomaako tuon tuoksun?” kysyi Varjokarva. Nupputassu haistoi ilmaa. Sitten hän huomasi myskinhajun. ”Huomaan.” vastasi Nupputassu. ”Tiedätkö mikä se on?” kysyi Varjokarva. ”En tiedä sitä tarkkaan.” naukaisi Nupputassu. ”Voisiko se olla joku riistaeläin?” ”Aivan oikein.” vastasi Varjokarva. ”Se on hiiri.” ”Ai tuolta hiiri tuoksuu elävänä?” kysyi Nupputassu. ”Niin.” vastasi Varjokarva. Nupputassu kuuli rapinaa läheltä. ”Mikä tuo ääni on?” hän kysyi. ”Se hiiri on lähistöllä.” vastasi Varjokarva. ”Napataanko se?” hän kysyi. ”Joo!” vastasi Nupputassu. ”Mennään noiden pensaiden taakse, ettei hiiri näe meitä.” Varjokarva opetti. Nupputassu tassutti hiljaa pensaiden taakse. ”Muista olla hiljaa, ja varovainen.” sanoi Varjokarva. ”Joo.” vastasi Nupputassu. ”Miten saalistusasento olikaan?” Nupputassu kysyi. ”Mene matalaksi, ja laita häntäsi niin, että se on maassa.” opasti Varjokarva. Nupputassu yritti saada samanlaisen asennon. ”Kyyryyn…ja sitten häntä maahan…” muisteli Nupputassu. ”Onko tämä hyvä?” kysyi Nupputassu. ”Se on oikein hyvä.” vastasi Varjokarva. ”Hiivi sitten matalana ja hiljaa hiiren luo.” Nupputassu hiipi hitaasti ja varovaisesti kohti hiirtä. Hiiri nakersi pähkinää. ”Sitten, loikkaa hiiren päälle.” kuiskasi Varjokarva. Nupputassu otti hyvän asennon ja ponnisti. Nupputassu lennähti hiiren viereen. Hiiri katsoi Nupputassua säikähtäneenä. Hiiri yritti päästä pakoon, mutta ei onnistunut. Nupputassu löi hiirtä käpälällään. Hiiri vinkaisi kovaa. Sitten se jäi makaamaan maahan liikkumatta. Nupputassu tuijotti hiirtä. ”Minä sain ensimmäisen saaliini!”
Nupputassu kiljaisi innokkaana. ”Hyvä, Nupputassu!” kehui Varjokarva. ”Hienosti napattu.” naukaisi Varjokarva. ”Hautaa nyt se, niin voimme hakea sen myöhemmin.” Nupputassu kaivoi kuopan. Sitten hän laski saaliinsa kuoppaan. Nupputassu käännähti katsomaan Varjokarvaa. ”Mitä nyt?” hän kysyi. ”Nyt jatkamme matkaa.” vastasi Varjokarva. Nupputassu lähti kulkemaan Varjokarvan perään. Kun he saapuivat leiriin, ilta oli alkanut jo hämärtää. ”Käy viemässä saaliisi tuoresaaliskasaan.” naukaisi Varjokarva. Nupputassu vei saaliiinsa kasaan. ”Nyt voit alkaa syömään.” sanoi Varjokarva. Nupputassu ei ollut huomannut, että hänellä olisi yhtään nälkä. Nupputassu juoksi tuoresaaliskasalle. Siellä hän otti oravan. Nupputassu söi oravaa iloisena. Ensimmäinen päivä oppilaana oli ollut mahtava. Nupputassu oli oppinut paljon uutta. Kun Nupputassu sai syötyä, hän oli lähtemässä pentutarhaa päin, mutta tajusikin olevansa nyt oppilas, eli hänen kuuluisi mennä oppilaiden pesälle. Nupputassu tassutti oppilaiden pesälle.
