Myrkkytassu
Kirjoittaja: Käärme
Heräsin metsästä. Huomasin, etten ollut siellä kenenkään kanssa mietin mitä tein siellä yksin. Olinko kävellyt unissani. Oliko minut raahattu sinne. Miten olin päätynyt sinne. Kävelin takaisin leiriin ja, kun pääsin sisälle näin kuinka Hehkuaskel oli kyselemässä kaikilta oliko heillä mitään haavoja tai huolia. Heti kun parantaja näki minut, hän rynnisti luokseni.
”Toitko sinä ne yrtit mitä pyysin?” Naaras kysyi kireänä. Pudistin päätäni hämmentyneenä. Naaras huokaisi ja pyöritti silmiään. Hän vain lähti jatkamaan kierrostaan. Katsoin parantajan perään hämmentyneenä. Näin Pimentovarjon juttelemassa Aaltosalamalle ja loikin naaraiden luo.
”Milloin olisi seuraava harjoituksemme?” Kysyin. Naaraat katsahtivat toisiinsa.
”Onko kaikki hyvin Myrkkymarja?” Aaltosalama sanoi.
”Tiedät hyvin, että ei ole meidän hommamme kouluttaa parantajaa”, Pimentovarjo jatkoi. Haukkasin henkeä.
”En minä ole parantaja eikä minun nimeni ole Myrkkymarja. Olen Myrkkytassu sinun oppilaasi!” Huusin järkyttyneenä. Naaraat katsoivat minua myötätuntoisena. Mihin se kaikki happamuus oli kadonnut jota meidän välillemme oli syntynyt.
”Taasko sinä hourailet. Oletko lyönyt pääsi?” Pimentovarjo kysyi.
”Pitäisikö meidän kertoa Hehkuaskeleelle? Ehkä hän on nähnyt näyn ja on nyt aivan sekaisin”, Aaltosalama ehdotti Pimentovarjolle. Peruutin aluksi hitaasti ja sitten juoksin äkkiä ulos leiristä haukkoen henkeä ja silmät kauhusta vettä vuotaen. *Olen aina vihannut parantajia. Olen halveksunut heidän työtään. Mikä minussa on. Onko tämä todellinen minäni!* kriisi mielessäni kasvoi ja en huomannut juurta ja kaaduin naamalleni maaha. Parkaisin ja kömmin ylös. Minusta tuntui, että maa jalkojeni alla olisi juuri pettänyt ja taivas pääni yläpuolella tippunut niskaani. Tuntui siltä, että puristuisin kasaan. Makasin siinä enkä liikkunut mihinkään. Aika tuntui vain pysähtyvän siinä maatessa. Miten maailma oli voinut pettää minut tällä tavalla.
Haukkasin henkeä ja avasin silmäni. Olin parantajan pesässä makaamassa tassu kipeänä. Nousin istumaan ja huomasin, että kaikki karvani sojottivat pystyssä, että olin aivan kylmästä hiestä märkä ja hengitin hyvin raskaasti. Nuolin itseni puhtaaksi ja varmistin, että kukaan ei ollut nähnyt. *Olipa tuo karmea uni* ajattelin mielessäni.
