Virtatassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kerta kaikkiaan naurettavaa, ettei minua oltu otettu mukaan Eloklaanin leirin valtaamiseen. Jopa surkea Myrkkytassu oli päässyt mukaan! Tosin samainen kollinkuvatus oli tullut tapetuksi kyseisellä reissulla, mikä oli minusta ihan oikein hänelle. Minua kyllä harmitti, etten ollut saanut tilaisuutta kostaa hänelle henkilökohtaisesti, vaan joku eloklaanilainen oli tehnyt sen ”puolestani”… No, kukaan tuskin kaipasi Myrkkytassua sen enempää kuin piikkiä takalistoonsa, ja oppilaiden pesäänkin oli tullut taas vähän tilavampaa.
Nuolaisin rintaturkkiani mietteliäänä, ja samalla katseeni lipui Kyyhkytassuun ja Matotassuun, jotka jolkottelivat mestariensa perässä leirin uloskäyntiä kohti. Siristin silmiäni katsoessani, miten iloiselta sisareni näytti likaisenvalkean kollin seurassa. Ei enää niin pienestä juoksupojastamme oli vastikään tehty oppilas, ja siitä lähtien ruvennut panemaan merkille, miten usein Kyyhkytassu karkasi kollin luokse, kun silmäni vältti. Tiesinhän minä, että siskollani oli ollut erityinen side Matotassuun jo pentutarha-aikoina, mutta nyt tämä side alkoi tuntua minusta jopa jo vähän häiritsevältä. Välillä minusta tuntui, että minä olin se kolmas pyörä, vaikka se rooli olisi epäilemättä kuulunut Matotassulle.
Taivastassu sattui myöskin olemaan oman mestarinsa kanssa matkalla uloskäynnille, ja laikukas naaras erehtyi vilkaisemaan minun suuntaani. Nostin naamalleni häijyn virneen, mikä sai oppilaan kääntämään katseensa nopeasti toiseen suuntaan. Voi tuota hölmöä! Kunhan Kyyhkytassu vapautuisi Matotassun seurasta, voisimme yhdessä kehitellä jotakin kivaa leikkikalumme päänmenoksi. Siitä oli niin pitkä aika, kun olin viimeksi saanut piinata ketään…
Piinaamisesta puheen ollen, oli minun vuoroni tulla piinatuksi. Jääviilto asteli ulos soturien pesästä, ja tiesin, että seuraavaksi oli luvassa minun rääkkämistäni jollakin typerällä harjoituksella. Jonain päivänä minä tuhoaisin vielä Jääviillon, ja silloin hän saisi katua koskaan syntyneensä tähän maailmaan.
