Hiljaisuustassu
Kirjoittaja: Käärmis
Hiljaisuustassu asteli pentutarhalle. Hän halusi jutella kolmelle orpopennulle, jotka siellä asustivat Mäntyviiksen sekä klaaninvanhimpien kanssa. Hän huomasikin Mäntyviiksen heti juttelemassa yhden klaaninvanhimman Rapakynnen kanssa.
“Hei Hiljaisuustassu!” Mäntyviiksi tervehti heti kollin huomatessaan. “Mikä sinut tänne tuo?”
“Halusin vain tavata pennut. Ajattelin, että olisi ihan mukavaa välillä leikkiä heidänkin kanssaan”, valkoruskea kolli selitti kuningattarelle.
“Lainepentu on yksin jossain päin leiriä ja Tuiskupentu sekä Säröpentu ovat kahden yrittämässä taivutella sotureita kouluttamaan heitä, tai ainakin niin he minulle kertoivat lähtiessään pesästä. Mikset jäisi tänne hetkeksi vaihtamaan kuulumisia. Sinusta on kuullut niin vähän sen jälkeen kun tulit oppilaaksi”, naaras naukui. Hiljaisuustassu pudisti päätään.
“Ehkä hieman myöhemmin. Nyt haluaisin etsiä pennut”, hän naukui. Mäntyviiksi nyökkäsi ja hymyili edelleen lempeästi.
“Hei sitten! Pidä hauskaa!”
“Pidän!” kolli huikkasi taakseen ja tallusteli ulos pesästä. Hän haravoi leiriä katseellaan ja pian hänen näkökenttäänsä osui kaikki kolme pentua. Säröpennuksi ja Tuiskupennuksi tunnistamansa pennut puhuivat iloisesti Lainepennulle ja nuori siniharmaa pentu katsoi sisaruksiaan pääasiassa hiljaa.
Hiljaisuustassun päästessä lähemmäs kaikki pennut hiljenivät ja katsoivat oppilaaseen hiljaa. Lainepentu pomppasi ensimmäisenä pystyyn ja pörhisti turkkinsa.
“Jos aiot isotella, häivy siitä!” pentu sihisi. Hiljaisuustassu yllättyi tämän terävää kieltä, mutta puhkesi silti kehräykseen.
“En tullut isottelemaan. Minä olen Hiljaisuustassu ja halusin vain tulla teille seuraksi. Jos haluatte siis vaikka leikkiä jotain, mihin tarvitaan vanhempi kissa, tulisin mielelläni mukaan”, kollioppilas naukui.
“Voisit opettaa meitä taistelemaan!” Tuiskupentu innostui. Hiljaisuustassu kehräsi. Juuri tuota hän olikin odottanut. Eikö kaikki pennut halunneet aina opetella taistelemaan?
“No voinhan minä teille muutaman liikkeen näyttää”, kolli sanoi hymyillen ja alkoi pohtia mikä olisi yksi helpoimmista oppia.
“Miten olisi etukäpäläisku?” siinä teidän on tarkoitus lyödä vastustajaanne naamaan ylhäältä alas. Kynnet tietenkin pidetään silloin sisällä. Jos ne ottaa ulos, on liike etukäpäläraapaisu”, kolli kertoi ja hymyili pennuille. Hän näki miten Tuiskupentu alkoi yrittää ja Säröpentu teki perässä. Lainepentu näytti hyvin haluttomalta, mutta alkoi kuitenkin harjoittelemaan liikettä sisarustensa kanssa.
Juuri kun kolli oli kuitenkin aikeissa auttaa heitä ymmärtämään liikkeen paremmin, hän kuuli Lehtituulen äänen.
“Hiljaisuustassu! Harjoitukset, ala tulla!” hänen mestarinsa huusi.
“Tulossa ollaan!” Hiljaisuustassu huusi takaisin ja katsoi sitten pentuja. “Anteeksi, joudun nyt lähteä. Tulen kuitenkin myöhemmin tai vaikka huomenna taas leikkimään kanssanne.”
“Joo, tervemenoa vaan”, Lainepentu mumisi ja ilmeisesti oletti, että kolli ei kuullut häntä. Hän ei kuitenkaan aikonut aloittaa riitaa vaan lähti vain pois.
Hiljaisuustassu suuntasi taas pentutarhalle päin. Oli jo melkein auringonhuippu, mutta hän ei ollut kerennyt käydä pentujen luona, koska Lehtituuli oli yllättäen päättänytkin pitää hänelle harjoitukset.
“Tuiskupentu! Säröpentu! Lainepentu!” hän huusi mennessään sisään pesään. Tuiskupentu tuli häntä vastaan.
“Säröpentu ja Lainepentu lähtivät jonkin aikaa sitten jonnekin, mutta minä odotin sinua!” pentu ilmoitti iloisesti. Hiljaisuustassu kehräsi.
“Haluaisitko mäyränselkään?” hän kysyi.
//Tuisku
