Järkäleloikka

Ulkonäkö

Järkäleloikka on hyvin jykevä ja voimakasrakenteinen kollikissa. Järkäleloikka on suurikokoinen kissa ja erityisesti hänen tassunsa pistävät silmään, sillä ne ovat suuret. Hänen lapansa ovat kulmikkaat. Kolli on pitkäkarvainen kaveri, hänellä on massiivisen pitkä kaulaturkki, jota voisi myös harjana kuvailla. Turkki on viherlehden aikaan tuskaisen kuuma ja pitkällä kaulaturkilla on muitakin haittapuolia, se on aina roskainen ja epäsiisti. Hänen häntänsä on pitkä ja puuhkamainen. Järkäleloikan turkissa on harmaan ja mustan sävyjä. Kollin kaulaturkki on vaaleanharmaa, kuten myös hänen vatsansa. Sen sijaan soturin pää, tassut ja häntä ovat sysimustia. Koko kollin muu kroppa on tummanharmaan karvan peitossa. Järkäleloikan silmät ovat vaaleansiniset ja pistävät, niissä on usein vakavahkon kylmä katse. Kollin korvia koristaa mustat tupsut.

Luonne

Järkäleloikalla oli oppilaana vielä leikkisyyttä käpälissään, mutta mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä vakavampi hänestä tulee. Järkäleloikka ei ole johtajatyyppiä sitten ollenkaan, vaan ehdottomasti seuraajatyyppiä. Hänellä ei ole kaikista asioista omia mielipiteitä, vaan hän kulkee valtavirran mukana ja nyökkäilee niille. Kolli on kissana raju, hänen toimintatapansa ja liikkeet ovat rajuja. Järkäleloikka on kuitenkin ehdottoman uskollinen ja luotettava, niin liittolaisena, klaanitoverina, kuin myös ystävänä. Kolli myös kunnioittaa muita, jos ne ovat ansainneet sen. Hänellä ei ole tapana pettää muita kissoja ja halveksuu kaikkia, jotka niin tekee. Oli kyse sitten hänestä tai jostain aivan muusta kissasta. Hän on paikoin hieman hiljainen, mutta siitä huolimatta on ihan hyvä puhumaan. Järkäleloikka ei epäröi liata tassujaan, jonka takia hän on valmis hoitamaan likaiset ja myös "likaiset" työt. Järkäleloikka ottaa jokaisen käskyn vastaan ja hoitaa työnsä kunnialla loppuun. Ei tykkää jättää töitään kesken. Järkäleloikka ei myöskään toimi omin päin tai lähde sooloilemaan, katsoo sooloilijoita hieman pahalla silmällä. Kollisoturilta puuttuu huumorintaju ja hän ymmärtää harvoin vitsejä. Järkäleloikka uskon lisäksi kunnioittaa Pimeyden Metsää, vaikka yhteisöläinen tätä nykyä onkin. Hän suhtautuu eloklaanilaisiin kissoihin vihamielisesti. Suhtautuu yhteisön elämään vakavamielisesti, vaikka kokeekin, ettei hän ole täysin oikeassa paikassa.

Menneisyys

Järkäleloikan suku on puhtaasti kuolonklaanilaisia kissoja täynnä ja hänen vanhempansa kuolivat kollin ollessa pieni pentu. Sisaruksia hänelle ei koskaan siunaantunut, mutta se ei Järkäleloikkaa sen suuremmin häiritse. Hän sai oppilaana mestarikseen Tuimakatseen ja hänen arvostuksensa entistä mestariaan kohtaan ei koskaan kadonnut. Kolli pääsi osallistumaan hiirenkorvan suuriin harjoituksiin. Silloisen Järkäletassun joukkueeseen kuului Latvatassu ja Leopardi (Mäihä). Kollikissan pään pisti pyörälle Kuolonklaaniin liittynyt Tyrskytassu. Kolli tuli ja laittoi hänen elämänsä ryminällä sekasin. Siispä kun raidallinen kolli alkoi tekemään lähtöään Kuolonklaanista, päätti Järkäletassu hylätä kaikki haaveensa Kuolonklaanin palvelemisestä ja koulutuksensa loppuun suorittamisesta. Hän karkasi klaanista, seurasi Kuolonklaanissa ollutta kissajoukkoa ja sai kuulla heidän olevan kujakissayhteisö. Järkäletassu liittyi kujakissayhteisöön. Kului kuita ja kuita, Järkäletassu harjoitteli taitojaan itsenäisesti ahkerasti ja ikävöi aina välillä klaaniaan. Hän oli kuitenkin päättänyt omistautua yhteisölle, vaikka ei tuntenutkaan täysin kuuluvansa sinne. Pian kolli alkoi lähentymään Tyrskytiikerin kanssa entisestään ja jonkin ajan kuluttua hän tajusi olevansa ihastunut komeaan kollikissaan. Järkäletassu sai myös Tyrskytiikeriltä soturinimensä ja siitä edespäin hänet tunnettiinkin Järkäleloikkana. Järkäleloikka kohtasi Tyrskytiikerin kanssa mm. Kujakissoja ja päätyi taistelemaan niitä vastaan ihastuksensa rinnalla. Järkäleloikka sai myös kuulla Tyrskytiikeriltä Tähtiklaanista ja se alkoi salaa kiinnostamaan häntä. Jonkin ajan kuluttua hän möläytti tunteensa Tyrskytiikeriä kohtaan ja heidän välinsä menivät pitkäksi aikaa oudoksi. Yhteisö lähtikin matkaan kohti tavoitettaan; Mesitähden tappoa. Järkäleloikka ei pidä eloklaanilaisista, mutta Mesitähden tappaminen kiinnostaa häntä ainoastaan sen vuoksi, että kollipäällikkö on tehnyt Tyrskytiikerille niin rumasti. Kujakissayhteisön taivalluksella Järkäleloikka kohtasi ketun yhdessä Tyrskytiikerin kanssa ja he voittivat suippokuonon. Sen jälkeen Tyrskytiikeri paljasti omista tunteistaan hänelle ja kollit sopivat, että keskustelisivat välinsä selviksi yhteisön päästessä klaanien läheisyyteen. Heidän päästessä klaanien läheisyyteen Järkäleloikassa heräsi kaikki muistot entistä klaaniaan kohtaan ja kolli toivoo voivansa puhua Tuimakatseelle, jotta toinen ei luulisi häntä täysin läpimädäksi petturiksi. Reviirien läheisyydessä Järkäleloikka pyysi Tyrskytiikeriä epäsuorasti kumppanikseen ja kertoi, että ei koe toista ystäväkseen. Tyrskytiikeri vastasi siihen, että pitäisi, jos voisi kutsua Järkäleloikkaa kumppanikseen ja niin Tyrskäleestä tuli kumppanukset!