Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Rosmariinitassu toi Lepakkohuudolle pulskan hiiren ja ilmoitti itse lähtevänsä saalistuspartioon ja tulevansa sen jälkeen takaisin katsomaan häntä. Se lämmitti Lepakkohuudon mieltä. Tuntui kummalta ajatella, että joku todella halusi huolehtia hänestä ja katsoa miten hän voi.
Kun oppilas oli kadonnut ja kolli oli syönyt hiirensä, hän alkoi sukia turkkiaan. Kuitenkin kesken kaiken Hehkuaskel tallusti hänen luokseen Sumutuuli mukanaan.
“Sumutuuli vaihtaa hauteen tassustasi, minä lähden keräämään yrttejä”, parantaja ilmoitti ja poistui pesästä. Lepakkohuuto katsoi hänen menoaan, mutta ojensi tassuaan Sumutuulelle. Parantajaoppilas ei vitkastellut vaan laski mukanaan tuomansa yrtit maahan ja alkoi töihin.
“Hmm… haavasi hohkaavat hieman lämpöä ja niiden ympärykset ovat hivenen punaiset… Puhdista tassusi ja haavat tarkasti ennen, kun laitan salvaa. Emme halua, että ne tulehtuvat”, parantajaoppilas naukui ja alkoi jauhaa salvaa.
Lepakkohuuto teki työtä käskettyä ja alkoi nuolla haavoja puhtaiksi parhaansa mukaan, ennen kuin Sumutuuli viimein sai salvan valmiiksi ja alkoi levittää sitä hänen haavoihinsa.
Myöhemmin, kun Lepakkohuuto oli makoillut jo tovin, hän oli lähes nukahtaa pehmeille sammalille, joilla hän makasi.
“Hei, unikeko!” Rosmariinitassun tervehdys kuitenkin piti hänet hereillä.
“Hei vaan! Miten saalistus sujui? Saitko yhtään riistaa kiinni?” kolli kysyi härnäten.
//Rosmy?
