Varissulka
Kirjoittaja: Auroora
Vilkaisin vierelläni kulkevaa Aaltosalamaa. Olin täysin samaa mieltä, tämä tapaus ei ainakaan parantanut suhtautumistani kaksijalkoihin. Muutenkin kissat näkivät ne vaarallisina ja arvaamattomina, mutta nyt lisäsin mielessäni ”ärsyttävän” otusten kuvaukseen.
”Parempi olisikin ihmetellä”, mutisin tarpoessani ojassa eteenpäin. Sen pohja oli kostea, ja irvistin aina kun jouduin upottamaan tassuni märkään ja kylmään maahan. ”Jos kotona ei odota meitä varten järjestetty etsintäpartio, en edes halua palata sinne. Sen verran tärkeä kissa olen, että koko klaanin on syytä huolestua.”
Koko tämä kaappaustapaus oli ollut syvältä, mutta saattoi tästä jotain hyvääkin seurata. Ehkä Henkäysvarjo huolestuisi katoamisestani ja tajuaisi viimein, että oikeasti välitti minusta. Kun palaisimme leiriin, hän rientäisi luokseni ja pyytelisi vuolaasti anteeksi isän velvollisuuksien laiminlyömistä. Sitten voisimme jatkaa elämää oikeana perheenä.
En kuitenkaan enää ollut niin naiivi kuvitellakseni, että näin tulisi tapahtumaan. Soturinimitykseni jälkeen olin tajunnut, ettei Henkäysvarjo välittänyt minusta pätkääkään. Tuntui, että joskus hän jopa inhosi minua, vaikka se saattoikin olla vain omaa kuvitelmaani. Toisaalta aina oli pieni mahdollisuus, että olisinkin arvioinut soturin väärin.
Päätin karistaa ajatukset Henkäysvarjosta muualle, mutta se osoittautuikin melko vaikeaksi. Aika tuntui matelevan kovin hitaasti, ja välillemme laskeutuneessa hiljaisuudessa olin yksin ajatusteni kanssa. Vaikka kuinka yritin pohtia muita asioita – mikä kaksijalan tavoite oli ollut, missä me olimme, mitä söisin kun pääsisin takaisin leiriin, mikä oli roolini tässä maailmassa – varapäällikön harmaat kasvot ponnahtivat aina mieleni perukoilta takaisin etualalle. Tässä tilanteessa ainoa viihdykkeeni olisi Aaltosalaman ärsyttäminen, ja vaikka en oikeastaan halunnut saada häntä pahemmalle tuulelle, ei minulla ollut muita vaihtoehtoja.
”Jaksatko varmasti kävellä leiriin asti?” kysyin härnäten, vaikka omat askeleeni alkoivat tuntua raskailta. ”Jos kuvittelet, että aion kantaa sinua loppumatkan, olet väärässä. Töppöstä toisen eteen.”
//Aalto?
