Salamatassu
Kirjoittaja: Auroora
Salamatassu pyöräytti silmiään pennun valitukselle. Hän tiesi kyllä, mitä Lepakkopentu yritti, eikä se tulisi tepsimään häneen. Salamatassu ei välittänyt kummastelevista katseista, joita pentutarhan asukit heidän suuntaansa loivat. Vaikka Lepakkopennulle olisin sattunut jotain, ei Salamatassu koskaan voisi joutua vaikeuksiin – Pimentovarjo pitäisi siitä huolen.
”Höpö höpö”, hän tuhahti ja pudotti sammaleet maahan Mäntyviiksen eteen. ”Jos sinun tassusi olisivat tuosta murtuneet, ei sinusta mitään soturia voisi tulla, saati sitten suurinta. Eihän sinua voisi lähettää partioonkaan, kun tulisit heti pienten vastoinkäymisten jälkeen itkien takaisin.”
Salamatassu huomasi Mäntyviiksen siristävän silmiään valkoisen kollioppilaan härnäysyrityksille. Hän virnisti vastaukseksi ja alkoi muina miehinä asettelemaan tuoreita sammalia kuluneiden tilalle. Hän vilkaisi taakseen Lepakkopentuun, joka tapitti siristetyillä silmillään edelleen Salamatassua. Oppilaan virne vain leveni: hän ei ollut osannut unelmoidakaan, että pentutarhalla vieraileminen voisi olla näin viihdyttävää. Kenties hänen pitäisi jatkossa poiketa useamminkin.
”No, soturikoulutukseen ei ole pituusrajaa, joten sinutkin varmaan hyväksytään”, Salamatassu sanoi ja taputteli viimeisen sammaltukon paikoilleen, ennen kuin suoristautui ja kääntyi taas Lepakkopennun puoleen. ”Kenet haluaisit mestariksesi? Anna kun arvaan: Henkäystähden. Kaikki haluavat aina olla päällikön oppilaita.”
//Lepa?
