Sulkavirta
Kirjoittaja: Elandra
Turhatassun ehdotus sai Sulkavirran innostumaan. Naaraan sisällä syttyi liekki, joka kuitenkin sammui nopeasti. Miten hän voisi opettaa oppilaalle mitään, sillä eihän hänkään ollut ollut soturina hädin tuskin päivää pidempään. Sulkavirta nielaisi palan syömästään myyrästä ja mietti hetken. Naaras antoi katseensa taas kiertää leirin pääaukion halki. Raidallinen soturi etsi katseellaan Haahkasurmaa. Sulkavirta erotti kookkaan kellanpunaisen kollin nopeasti muiden kuolonklaanilaisten joukosta. Kuten kollin tapoihin kuului, tuo istui yksin piikkihernemuurin varjossa ja tuijotti kylmällä katseellaan eteenpäin. Aivan kuin kolli olisi tuijottanut suoraan tyhjyyteen.
Sulkavirta kääntyi taas Turhatassun puoleen. Oppilas katsoi odottavasti nuorta soturia.
”Kyllä se minulle sopii, mutta sinun täytyy kysyä asiasta Haahkasurmalta. Minä en tiedä, mitä kaikkea hän on sinulle jo opettanut”, soturi vastasi rauhallisella äänellä ja katsoi tummanharmaata kissaa silmiin. Normaalisti naarasta ei olisi kiinnostanut se, mitä Haahkasurma sanoisi, mutta hän oli juuri saanut kärsittyä edellisen rangaistuksensa. Kenties olisi parempi pelata varman päälle, jotta Punatähti ei saisi syytä rangaista tuoretta soturia uudelleen. Sulkavirta ei osannut kertoa, mitä Turhatassu mietti. Kollin kasvoilla oli melko mitään sanova ilme. Nopeasti kollin taivaansininen katse irtaantui Sulkavirrasta ja kulkeutui leirin seinämiä pitkin piikkihernemuurille saakka. Turhatassu tunnisti mestarinsa ja vilkaisi Sulkavirtaa.
”No, mitä sinä sitten tahtoisit opettaa minulle?” Turhatassu kysyi. Kysymys yllätti Sulkavirran. Hetken soturi mietti, kunnes hänellä välähti. Öisiä harjoituskertoja ei tosiaankaan ollut soturikoulutuksessa paljoa.
”Voisimme harjoitella pimeässä saalistamista. Näkökykysi on hieman heikompi aina hämärässä, ja se voi vaikeuttaa saalistamista”, Sulkavirta sanoi epäröiden. Turhatassu oli antanut aiemmin esimerkiksi juurikin saalistamisen. Sulkavirta ei itsekään ollut mikään haka saalistamisessa, mutta kyllä hän siinä jotenkin pärjäsi. Taisteluharjoitukset eivät myöskään houkutelleet. Hän oli juuri ollut haastavassa taistelussa, ja se riittäisi hetkeksi.
”Käy kysymässä Haahkasurmalta asiasta. Jos se hänelle sopii, niin minun puolestani voimme lähteä auringonlaskun jälkeen jo tänään”, Sulkavirta lausahti ja kohtasi katseellaan Turhatassun siniset silmät.
Sulkavirta ei niinkään ollut innostunut toisen kissan opettamisesta. Naaras piti enemmänkin siitä ajatuksesta, että hän saisi olla tällä kertaa niin sanottu johtaja, eikä häntä määräiltäisi. Ei hän halunnut Turhatassuakaan pompotella, mutta oli kerrankin ihan mukavaa olla korkea-arvoisempi kuin toinen.
//Turha?
// 325 sanaa
