Hiljaisuusvarjo
Kirjoittaja: Käärmis
Hiljaisuusvarjo tunsi helpotusta, kun Rosmariinikynsi alkoi puolustamaan häntä. Hän rähjäsi vanhemmalle kollille vihaisena siitä, miten ilkeästi hän oli käyttäytynyt Hiljaisuusvarjoa kohtaan, vaikka kolli oli vain yrittänyt auttaa.
Kun kaksikko alkoi olla valmiita kiistelynsä kanssa, Hiljaisuusvarjo huomautti, että heidän varmaankin kannattaisi viedä Kamomillapyörre leiriin. Naaras oli shokissa ja tarvitsisi siihen hoitoa, ennen kuin hänen verenkiertonsa tyrehtyisi.
Hiljaisuusvarjo ja Rosmariinikynsi nostivat naaraan heidän väliinsä ja lähtivät taluttamaan tätä kohti leiriä. Sillä välin Syöksyaskel lähti hakemaan jotain saalista ja otti sitten muut nuoremmat soturit nopeasti kiinni. Hiljaisuusvarjo ei enää kiinnittänyt häneen huomiota. Hän antoi isottelevan kollin vain johtaa heitä hiljaa, kun he raahasivat ystäväänsä kohti leiriä.
Pian nelikko pääsi leiriin ja Hiljaisuusvarjo sekä Rosmariinikynsi taluttivat Kamomillapyörteen parantajan pesälle. Sillä välin Syöksyaskel asteli tuoresaaliskasalle ja asetti ne saaliit, jotka oli ottanut mukaansa sen päälle. Sen jälkeen kolli asteli parantajan pesäälle muiden perään.
“Minä haen loput saaliit, jääkää te tänne Kamomillapyörteen seuraksi”, Hiljaisuusvarjo naukui, kun Syöksyaskel saapui sisään pesään. Vanhempi kolli vain nyökkäsi vastaukseksi ja Hiljaisuusvarjo siis poistui.
Kun kolli lähti suuntaamaan kohti leirin uloskäyntiä, Aamuraita ilmestyi hänen vierelleen. Ja tassutti hänen kanssaan.
“Mihin olet menossa?” naaras kysyi siirtyen Hiljaisuusvarjon eteen estäen hänen kulkunsa. Kolli huokaisi hiljaa.
“Olen lähdössä hakemaan tuoresaaliita, jotka jäivät metsään. Voit tulla mukaan auttamaan, jos haluat”, kolli naukaisi. Aamuraita nyökkäsi mielissään. Hän pysytteli Hiljaisuusvarjon vierellä, kun kolli lähti kulkemaan ulos kohti paikkaa, johon he olivat saaliinsa jättäneet odottamaan.
“Kenen kanssa olit saalistamassa?” Aamuraita kysyi.
“Kamomillapyörteen, Rosmariinikynnen ja Syöksyaskeleen”, Hiljaisuusvarjo kertoi.
“Mikseivät he auta sinua hakemaan saaliita?” naaras kysyi.
“Kamomillapyörre joutui shokkiin, joten veimme hänet parantajan pesään. Annoin Syöksyaskeleen ja Rosmariinikynnen jäädä pitämään hänestä huolta, kun minä käyn hakemassa saaliimme”, kolli selitti ystävälleen. Aamuraita nyökkäsi.
“Toivottavasti hän paranee”, hän naukui hiljaa.
“Toivottavasti”, Hiljaisuusvarjo vastasi ja katseli metsää ajatuksissaan.
Kun hiljaisuus ystävien välillä oli kestänyt tovin, Aamuraita alkoi vaikuttaa hieman vaivaantuneelta. Hän liikehti ja vilkuili jatkuvasti ympärilleen.
“Mitä mietit?” Hiljaisuusvarjo kysyi.
“Mietin mitä sinä mietit ja miten saisin tämän hiljaisuuden lakkaamaan. Yleensä sinä olet se, joka pälpättää koko ajan, joten ajatteli, että sinulla olisi jotain sanottavaa”, naaras naukui huokaisten.
“No, minulla ei oikein ole mitään sanottavaa. Ehkä vain se, että on mukavaa olla viimein soturi, mutta Syöksyaskel on alkanut käyttäytyä todella kummasti. Hän vaikuttaa ajattelevan, että Kamomillapyörre on hänen ja, että minä yritän viedä naaraan häneltä”, kolli selitti. Aamuraita katsoi häntä silmiin. Se sai Hiljaisuusvarjon hieman punastumaan.
“Syöksyaskel on kyllä kunnon öykkäri! Väheksii puoliverisiä miten lystää!” Aamuraita naukaisi ärtyneenä. Se tuli Hiljaisuusvarjolle ylätyksenä.
“Mutta eikö hän ollut Tulisielun ystävä?” hän kysyi hämillään.
“Ei enää. Kuulemma hän sai vasta tietää, että Tulisielu oli puoliverinen ja alkoi sitten vihata häntä. En saata ymmärtää sellaisia kissoja sitten lainkaan”, Aamuraita naukui pudistellen päätään.
“En tosiaan ymmärrä häntä! Miten hän saattaa vihata yhtä kaunista kissaa kuin sinä!” Hiljaisuusvarjo huudahti vinkaten ystävälleen leikkimielisesti hieman silmää. Aamuraita naurahti.
“Minäkin mietin, kuinka hän saattaa vihata sinun kaltaistasi hienoa soturia! Miksi sinä häneltä muka jonkun Kamomillapyörteen veisit, ja vaikka veisitkin, ei Kamomillapyörre ole hänen omaisuuttaan!” naaras huudahti ja heitti lunta ilmaan samalla häntäänsä heitellen.
“Totta. Mutta olemme nyt perillä. Nappaa tästä se mukaasi, mitä saatat kantaa”, Hiljaisuusvarjo naukui. Aamuraita totteli ja Hiljaisuusvarjokin nappasi mukaansa hieman saalista.
Kun kaksikko oli valmis, he palasivat nopeasti leiriin sanaakaan sanomatta. Olisivat he jutelleet, mutta riistaa suussa oli vaikeaa sanoa mitään selvästi. He sen sijaan vain kävelivät vieretysten eteenpäin vaihtaen välillä hullunkurisia katseita.
Hiljaisuusvarjo laski huojentuneena saaliinsa tuoresaaliskasaan, kun he pääsivät leiriin. Hän kosketti kuonoja Aamuraidan kanssa iloisesti.
“Nähdään taas pian, minä menen nyt katsomaan miten Kamomillapyörre voi!” kolli ilmoitti.
“Selvä, pidä huolta itsestäsi, äläkä anna muiden isotella! Muista, että olet mahtava kissa ja muiden kissojen mielipiteillä ei ole oikeasti väliä!” naaras huusi takaisi.
“Eikö sinunkaan, siis se, että olen mahtava?” Hiljaisuusvarjo kysyi leikillään pysähtyen vielä vähän matkan päähän parantajan pesästä. Aamuraita naurahti hieman.
“Sovitaan, että vain hyvillä mielipiteillä on väliä”, hän sanoi nopeasti. Hiljaisuusvarjo hymyili.
“Hei sitten! Pidä huoli siitä, että koko klaani tietää miten mahtava sinäkin olet!” kolli huusi ja astui sitten parantajan pesään.
“Kamomillapyörre?” hän kysyi suunnatessaan syvemmälle sisään.
//Kamo tai Rosmy?
