Hentotassu
Kirjoittaja: Elandra
Hymyilin leveästi Tyrskytassulle tämän kysyessä, mistä olin keskustellut Mäihän kanssa. En saanut kaksikkoa yhtä aikaa minnekään, joten suunnitelma täytyi kertoa molemmille yksitellen. Näin se tuskin herättäisi kenessäkään mitään epäilyksiä. Oli ihan tavallista, että klaanitoverit juttelivat keskenään.
”Ajattelin aluksi, että tappaisimme Mesitähden pennut, mutta se olisi aivan typerää. Sen sijaan me kidnappaamme ne. Kasvatamme pennut ominamme ja valmistelemme heidät tappamaan Mesitähden ja tuon sukulaiset”, kerroin Tyrskytassulle niin hiljaa etteivät muut kuulleet ja pidin samalla kasvoillani sitä tyhmää virnettä, joka siinä oli ollut jo ties kuinka kauan. Raidallinen kolli ei vaikuttanut järin innostuneelta upeasta suunnitelmastani.
”Missä vaiheessa sinä ajattelit sen tehdä? Leiri on vartioituna koko ajan, tuskin pääsisimme edes pentujen lähelle”, kolli lausahti kylmästi, mutta hymyili lämpimästi. Ulkopuolisten täytyi luulla, että keskustelimme vain niitä näitä.
”En minä tiedä. Yritetään jotenkin, kyllä me jotain keksimme”, lupasin ja puskin hellästi Tyrskytassun poskea. Nautin siitä, miten kolli takuulla inhosi hellyydenosoituksiani. Hänen vihansa minua kohtaan sai minut hyvälle tuulelle.
Harjoitukset jatkuivat, ja niinpä jouduimme taas lähtemään omiin joukkueisiimme.
”Viimeisenä lajina on kilpajuoksu, johon osallistuvat Aaltotassu, Latvatassu, Varistassu, Koivutassu, Uskotassu ja Salamatassu. Oppilaiden tehtävänä on juosta Kuolonklaanin leirin läheltä Eloklaanin leirille, jossa muut odottavat. Reitti on vapaavalintainen, ja säännöt ovat yksinkertaiset: ensimmäisenä Eloklaanin leirillä oleva oppilas voittaa kilpajuoksu-osion ja ansaitsee joukkueelleen kolme pistettä”, valkea eloklaanilaissoturi kertoi rauhallisella äänellä, kun oppilaat olivat kerääntyneet mestareiden ympärille kuulemaan ohjeita.
Varistassu oli joukkueemme nopein, joten tämä sai kunnian osallistua viimeiseen osioon.
”Onnea, tee parhaasi!” huikkasin tumman oppilaan perään, kun tämä lähti viiden muun oppilaan kanssa kävelemään kohti Kuolonklaanin leiriä.
”Me muut menemme odottelemaan Eloklaanin leirin lähettyville. Seuratkaa minua”, valkea naarassoturi sanoi ja viittoi oppilaat sekä mestarit peräänsä.
Matka jatkui aina Kuolonklaanin ja Eloklaanin välisen rajan yli syvemmälle Eloklaanin metsään. Katselin ympäristöäni yrittäen painaa mieleeni mahdollisimman paljon näkemiäni asioita. Tässä olisi tilaisuutemme. Jos asettuisimme leirin lähettyville, voisimme hankkiutua Eloklaanin leiriin ja kidnapata pennut! Se tosin vaatisi sen, että pennut olisivat jo syntyneet.
Harjoituksin osallistuvat kissat levittäytyivät Eloklaanin leirin lähettyville. Tarkastelin mietteliäänä piikkihernemuureja. Emme pääsisi ainakaan niiden lävitse, eikä minulla totta puhuen ollut harmainta aavistustakaan, missä leirin sisäänkäynti oli. Kun katseeni osui Tyrskytassuun, muistin tämän olevan entinen eloklaanilainen. Hän voisi olla oppaamme, kun jossain sopivassa välissä tekisimme mutkan leirissä ja nappaisimme pennut mukaamme.
Astelin valekumppanini luokse kehräten ja puskin voimakkaasti tämän paksua turkkia.
”Tässä on oiva tilaisuus napata pentuset. Kun voittaja saapuu, me livahdamme leiriin ja käymme katsastamassa pentutarjonnan”, naukaisin iloisella, mutta hiljaisella äänellä raidalliselle oppilaalle.
//Tyrsky?
// 393 sanaa
