Pähkinätassu

268 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Kirjoittaja: Ron

Oloni oli nyt hieman kummallinen. En voinut mitenkään pahoin, vaan mestarini käyttäytyminen hieman oudoksutti minua. Se, miten hän oli pyytänyt minua seuraamaan häntä kohti leirin uloskäyntiä. Hän hidasti askelissaan yllättäen, ja yllättäen napautti minulle, kun olin ehtinyt astella jo hänen vierelleen. Sinähän hidastit vauhtiasi! Oliko tämä jokin koe? Mieleni meinasi alkaa pihisemään, mutta pysyin silti tyynenä, seuraten Villisielua. Kun olimme päässeet ulos leiristä, mieltäni alkoi jälleen häiritsemään mestarini käytösmalli. Hänen puheensa kuulosti hieman… olisiko teennäiseltä? Ontuvalta? Väkinäiseltä? En ollut aivan varma. Hänen äänensä kuulosti muutoin minusta suhteellisen vakaalta, mutta hän tuntui painottavan lauseiden sanoja hieman omituisesti. Hän painotti puhuessaan usein sanoja, joita en itse olisi välttämättä kokenut tarpeelliseksi painottaa. Se jäi minua pääni taakse vaivaamaan. Koettiko hän osoittaa minulle, kumpi on määräävä osapuoli? Mutta minä tiesin jo, että mestari on se, jota totellaan! Ei hänen tarvinnut hieroa auktoriteettiaan naamaani vasten.
”Jos on kysymyksiä, kysy.”
Miksi puhut minulle noin hassusti?

Reviirin näkeminen oli minusta äärimmäisen kiehtovaa, ja tuntui sopivalta startilta soturikoulutukselleni. Pystyin kuulemaan ja ymmärtämään Villisielun lyhyet selitykset reviirin eri osista. Vaikka pääni takana vaivasi yhä mestarini outo käytös, onnistuin saamaan tästä lyhyestä katsauksesta kaiken mahdollisen irti. Nautin siitä täysin rinnoin. Ilmapiiri leirin ulkopuolella oli nimittäin aivan erilainen kuin leirin. Ilma tuoksui raikkaalta, kaikki ympärilläni oli niin suurta ja avaraa ja vaikka kuuma viherlehden aurinko porotti kirkkaammin kuin koskaan, vieno ja virkistävä tuulenpuuska viilensi oloa juuri sopivan verran. Vaikka mieleni teki loikkia pitkin poikin reviirin eri alueita ja lentää tuulen mukana muualle maailmalle, pakotin itseni pysymään aloillani ja reagoimaan kaikkeen tähän näkemääni villin luonnon kauneuteen hillityin tuntein. Kunnon soturin ei sopinut tunteilla liikoja.

//Villi?
262 sanaa

Author: Elandra