Mäyrätassu
Kirjoittaja: Saaga
Vaanin kania hiljaisena. Hiivin sitä kohti hiljaa Sähkötuhon tuiman ja valvovan katseen alla. Pidin korviani pystyssä ja häntääni juuri maanpinnan yläpuolella. Astuin kepin päälle ja se rasahti poikki. Kani lähti karkuun mutta käytin hyödyksi pitkiä jalkojani ja harpoin sen perään kovalla vauhdilla. Otin vauhtia ensin juoksemalla kania kohti ja sitten hyppäsin pitkän loikan. Sain kanin kiinni mutta en saanut sitä tapettua. Se potkaisi silmääni takakäpälällään mutten hellittänyt vaan puraisin sen kurkkua. Se valahti veltoksi käpälissäni. Sitten tunsin kivun silmässäni. Pistävä kipu viilsi pitkin naamaani ja menetin tajuntani.
Avasin silmäni (terveen silmäni) ja huomasin jonkun olevan vinossa. Huomasin Hehkuaskeleen edessäni jauhamassa yrttejään. “Mahtavaa heräsit,” hän sanoi. “Laita silmäsi takaisin kiinni,” naaras ohjeisti ja suljin silmäni. Tunsin jotain levitettävän silmälleni. “Se pahuksen kani!” kuulin tutun äänen. “Kuulin mitä tapahtui, saanko tulla katsomaan häntä?” Lumikkotassu kysyi. Kehräsin kuullesani ystäväni äänen. “Saat,” parantaja myöntyi. Makasin makuusijalla silmät kiinni mutta haistoin Lumikkotassun lähestyvän. “Oletko hereillä?” Lumikkotassu kysyi naurahtaen. Mahdoin näyttää hassulta siinä maatessani joku kääre silmäni päällä. “Olen,” sanoin kehräten. “Missä Orvokkitassu on?” kysyin. Lumikkotassun häntä mätkähti maahan. “Auts! Hän on leirissä. Haluatko että haen hänet,” hän kysyi ystävällisesti. “Jos ehdit,” sanoin vaikka tiesin, että Lumikkotassu ehtisi vallanmainiosti. “Menen sitten,” naaras sanoi ehkä hieman harmissaan en osannut päätellä hänen äänen sävystään. “Noniin,” Hehkuaskel sanoi ja otti kääreen pois silmältäni. “Nyt sinä voit avata sen,” hän sanoi. Avasin silmäni mutta jotain oli hullusti. Rääkäisin tajutessani etten nähnyt toisella silmistäni mitään. “Sokeuduit… siis puoliksi,” hän sanoi hieman pettyneenä. “Enkö tule ikinä enää näkemään,” kysyin huolissani ja painauduin peloissani makuusijaani vasten. Tunne oli pelottava en näkisi jos toiselta puoleltani tulisi joku. “Mäyrätassu! Oletko kunnossa,” Orvokkitassu tuli sairasaukiolle yksin. “Olen,” sanoin vaikka tiesin Orvokkitassun tietävän, että valehtelin. Käännyin katsomaan naarasta ja hänen silmänsä levisivät suuriksi. “Näytänkö hirveältä,” kysyin. “Et. Et ollenkaan,” hän sanoi ja tiesin ettei hän voinut valehdella. Sydäntäni lämmitti ja tunsin vetoa kaunista naarasta kohtaan. Nousin ja tassutin ulos pesästä eikä kukaan yrittänyt estellä. Tassutin pienen lammikon luokse ja puhkaisin tassullani jään sen pinnalta. En uskaltanut ensin katsoa mutta kun sain rohkeutesi takaisin katsahdin veteen. Ulkonäköni oli ei ollut muuttunut. Silmäni oli turvoksissa ja tiesin sen menevän ohi mutta muuten näytin samalta. Avasin toisen silmänikin ja huomasin hieman verisen sumean silmämunan. Tärähdin hiukan ja tunsin kun Orvokkitassu tuli vierelleni.
// 375 sanaa
// Orvokki
