Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Lepakkohuuto tassutti partion mukana kohti Eloklaanin rajaa. Hän pörhisteli karvojaan, vaikka ei olettanutkaan klaanin ylitelleen heidän rajojaan tai ilmestyvän rajalle omassa partiossaan samaan aikaan, kuin he. Lepakkohuudon teki kyllä ikävän paljon mieli näyttää eloklaanilaisille vähän miltä oikea tappelu tuntuu. Hänen teki niin kovasti mieli kostaa perheensä puolesta, vaikkei hänellä varsinaista todistetta siitä ollut, että kaikki olisi Eloklaanin syytä ja, että he olivat vieneet hänen sisaruksensa ja tappaneet kollin vanhemmat.
Eloklaanin haju tulvahti Lepakkohuudon nenään ja hän pörhisti turkkiaan entisestään. Hän sitten inhosi eloklaanin kissojen hajua. Kolli aina mietti, miten he saattoivat elää sellaisessa löyhkässä kaiket päivät?
“Mikä nyt? Pelottaako pikku Eloklaanilaiset?” Syöksyaskel piikitteli. Lepakkohuuto pyöräytti silmiään. Tuo kolli ei tiennyt sitten mistään mitään.
“En minä niitä pelkää! En vain pidä siitä, että he asuvat naapurissa. Saisivat häipyä sinne mihin soturi esi-isät eivät näe!” pieni tummanharmaa kolli julisti vihaisesti. Syöksyaskel tuhahti hiljaa ja keskittyi taas partiointiin ja hajumerkkien asettamiseen.
Lepakkohuutoa ärsytti. Hän olisi halunnut näyttää Eloklaanilaisille todella mitä ansaitisivat hänen elämänsä pilaamisesta. He olivat tuhonneet hänen perheensä ja se jos jokin ärsytti häntä enemmän kuin mikään.
Lepakkohuuto ei meinannut edes ärtymykseltään huomata, kun partio lähti jatkamaan matkaa ja hän joutui harppomaan muut kiinni muutamalla pitkällä askeleella ja loikalla. Hänen lyhyet koipensa ärsyttivät kollia myös. Miksi hän oli niin pieni?
