Sulkatassu
Kirjoittaja: Elandra
Sulkatassu kuunteli, kun Lehtitassu puhui. Nuorempi oppilas piti hetken tauon, jonka jälkeen hän esitti Sulkatassulle kysymyksen:
”Entä sinä?” Harmaanruskea naaras mietti hetken, miten vastaisi.
”Minusta nämä harjoitukset ovat mukavia. Saa tutustua uusiin kissoihin, tai ainakin yhteen uuteen kissaan”, Sulkatassu virnisti ja viittasi siihen, että Sinitassu oli hänen sisarensa.
”Minä en niinkään välitä kilpailemisesta, mutta älä pelkää, teen kyllä parhaani. Sähkötassu varmasti tahtoo voittaa, sillä niin hän aina haluaa”, raidallinen naaras selitti ja naurahti pienesti. Vaikka naaras olikin kunnianhimoinen toisinaan, ei se ylettänyt tällaisiin tilanteisiin. Naaras oli enemmänkin kunnianhimoinen seikkailija. Kun hän halusi Eloklaanin reviirille, hän myös teki niin. Jos totta puhuttiin, Sulkatassu ei edes toivonut voittavansa. Hän halusi ennemmin antaa sen Sähkötassulle, jos vain suinkin pystyi. Mutta toisaalta, Sulkatassu ei tiennyt, miten paljon nämä harjoitukset merkitsivät Lehtitassulle. Siksi Sulkatassun täytyi tehdä parhaansa, jotta uusi tuttavuus ei heti suuttuisi.
Sulkatassun päähän juolahti loistava idea. Hänen käpälänsä alkoivat painella maata, sillä naaras oli siitä niin innoissaan.
”Mikä sinulle tuli?” Lehtitassu kysyi ja kallisti päätään, kun hän katseli Sulkatassua. Sulkatassu hymyili. Harmaanruskea naaras oli keksinyt suorastaan loistavan idean! Hän aikoisi ainakin yrittää ystävystyä Lehtitassun kanssa ja tehdä naaraasta seikkailijaystävänsä.
”Ei mikään, olen vain niin innoissani siitä, että pääsen tutustumaan sinuun”, raidallinen soturioppilas virnisti. Lehtitassu ei vastannut, vaan oppilas vain nyökkäsi pienesti.
Kaksikon ylle laskeutui hiljaisuus, mutta se ei Sulkatassua haitannut. Oppilas mietti vain tulevaisuutta. Hän toivoi, että Lehtitassu olisi sellainen kissa, joka voisi lähteä hänen mukaansa seikkailuihin. Sulkatassulla ei nimittäin koskaan ollut ollut sellaista. Sinitassu ja Sähkötassu, Mustikkatassusta puhumattakaan, olivat liian erilaisia. He viihtyivät joko yksinään tai muuten vain leirissä, ja Sähkötassu suorastaan palvoi klaanin sääntöjä.
Sulkatassu vilkaisi Pähkinäkorvaa, joka istuskeli joidenkin ketunmittojen päästä oppilaasta. Kirkkaanruskea kolli tarkkaili ympäristöäään.
Tämä osa metsästä oli melko karua. Maa oli lähinnä täynnä suuria kiviä, joiden välistä kasvoi joitakin kuusia tai mäntyjä. Kivet olivat sammaloituneet, joka teki niistä mukavan pehmeitä. Pohjoisempaan mennessä kivet katosivat, ja maanpinta muuttui normaaliksi. Etelässä ne taas jatkuivat aina leiriin saakka.
”Hei, Lehtitassu”, Sulkatassu aloitti ja kohdisti taas katseensa kilpikonnakuvioiseen oppilaaseen. Naaras kääntyi Sulkatassun puoleen kysyvästi. Ennen kuin Sulkatassu sanoi mitään, hän vilkaisi Pähkinäkorvaa. Soturi ei tuntunut välittävän oppilaiden keskustelusta.
”Oletko sinä koskaan tehnyt mitään kiellettyä? Lukuunottamatta sitä, että karkasit pentuna leiristä”, Sulkatassun ääni oli hiljainen, hän lähestulkoon kuiskasi. Naaras oli kuullut leiristä karanneista pennuista, joiden vanhemmat olivat kuolleet pelastaessaan heidät. Tiputassu oli menettänyt näkönsä, mutta Lehtitassu oli selvinnyt siitä kunnossa. Tai ainakaan tuolla ei nyt ollut mitään merkkejä siitä, että hän olisi menettänyt jalkansa tai jotain.
//Lehti?
// 404 sanaa (kp-boosti)
