Kortetuike
Havahduin hereille jonkun tullessa tökkimään minua. Olin melkein saanut unenpäästä kiinni, ja yritin hieman tokkuraisena tarkentaa katseeni Korpikasteeksi tunnistamaani hahmoon. Naaras oli herättänyt myös Varpulaulun ja patisti meitä nyt mukaansa yöpartioon.
En ruvennut kyselemään lisäkysymyksiä, vaan kampesin itseni ylös vuoteestani ja siistin pikaisesti valkoiset karvani, jotka sojottivat ihan miten sattuu erityisesti kylkieni kohdalta. Sen jälkeen seurasin sisaruksia aukiolle, josta Korpikaste nappasi oppilaansa Kehrätassun vielä matkaan.
Oma oppilaani Sielutassu – nykyisin Sielukaiho – oli nimitetty soturiksi vasta muutama päivä sitten. Naaras oli suoriutunut arvioinneistaan varsin mallikkaasti, ja minusta hänen oli ollut aika saada soturinimensä. Vaikka tulisinkin kaipaamaan hänen kouluttamistaan sekä jokapäiväisiä yhteisiä harjoitushetkiämme, olin hänestä suunnattoman ylpeä.
Korpikaste kulki partion kärjessä Kehrätassu kintereillään. Nuori kissa katseli uteliaasti ympärilleen nenä väristen, kun tuuli toi mukanaan metsän hajuja. Naamalleni levisi hieman huvittunut hymy; olin varmaankin ollut aivan samanlainen oppilaana. Kaikki uusi oli ollut ihmeellistä ja jännittävää.
Ajatuksissani olin kompastua maasta kohoavaan juureen ja horjahdin vieressäni kulkevaa Varpulaulua kohti. Osuin häneen pienesti, mutta korjasin nopeasti askeleeni ja vilkaisin häneen pahoittelevasti.
“Anteeksi, pitäisi katsoa, mihin astun”, naurahdin kollille. “Tämä yöpartio tuli vähän puskista”, jatkoin sitten ihan vain jutustellakseni. “Mutta mukavaa olla täällä juuri teidän kanssanne.”
//Varpu tai Korpi?
