Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Aaltosalama väänteli hännänpäätään ärtyneenä. Hän ei voinut sietää sitä, kun eloklaanilaiset olivat niin olevinaan. Jopa sen jälkeen, mitä kuolonklaanilaiset olivat heille tehneet sodan jälkeen, nämä kissat pyrkivät edelleen rauhaan ja yhteiseloon heidän kanssaan. Miten vaikeaa oli tajuta vihje, että Eloklaani ei ollut ollut missään vaiheessa tervetullut tähän metsään?
“Kannattaa pitää katse omalla puolella rajaa, karvapallo”, punertava naaras sihahti eloklaanilaiskollille terävästi ja viittoi sitten Harakkahaaveen peräänsä. “Meillä ei ole aikaa jäädä jutustelemaan vihollisen kanssa.”
Eloklaanilainen näytti siltä, että oli aikeissa sanoa vielä jotakin, mutta sitten joku tuli hänen viereensä ja vaiensi hänet. *Hyvä*, Aaltosalama ajatteli ja antoi karvojensa pikkuhiljaa silottua heidän kävellessään poispäin vihollisen partiosta.
Kun Aaltosalama pysäytti heidät kohta taas jatkaakseen sitä, mitä he olivat tulleet rajalle tekemään, hän vilkaisi vaistomaisesti selkänsä yli tulosuuntaansa. Silloin hänen häntänsä pörhistyi ja nousi pystyyn kiukkuisesti. “Ei voi olla totta”, hän murisi itsekseen.
Eloklaanilaispartio kulki verkkaisesti rajaa pitkin samaan suuntaan heidän kanssaan. Hekin näyttivät pysähtelevän merkkaamaan rajoja, mutta Aaltosalamaa se ei vakuuttanut. Hänestä tuntui että naapurit tekivät tuon tahallaan – eli siis pitääkseen heitä silmällä.
“Sitkeitä pirulaisia”, hän murahti ja osoitti korvillaan partiota Harakkahaaveelle, joka katsoi häntä vähän hämillään. “Meillä on kaksi vaihtoehtoa: joko me yritämme saada nämä merkit jätettyä ennätysvauhtia tai käskemme tuota partiota painumaan kuuseen kintereiltämme. Sinä saat tehdä valinnan.” Aaltosalama katseli nyt nuorempaa soturia kiinteästi. Hän ei aikonut viedä klaanitoveriaan kiistelemään eloklaanilaisten kanssa vasten tämän tahtoa. Joko he yhdessä muodostaisivat lujan linjan tai sitten he suorittaisivat tehtävänsä rivakammin ja palaisivat muun partion luo.
//Harakka?
KP-boosti käytössä
