Sädesäihke
Rapsutin korvallistani takatassullani, kun odottelin Leimusilmää kertomaan oppilaani tuomiosta. En ollut seurannut häntä parantajan luokse, sillä tiesin siitä koituvan vain lisää valitusta.
Leimusilmä puikahti ulos pesästään ja nyökkäsi minulle ennen kuin kiirehti taas muualle. Hymyilin kollin perään ja kiitin mielessäni Tähtiklaania oppilaani hyvästä tuurista.
“Sädesäihke”, Käärmekulta naukaisi suunnatessaan luokseni. Ryhdistäydyin ja otin naaraan vierelleni istumaan. Nojauduimme kevyesti toisiimme. Turkkiemme kosketus lohdutti minua ja sai Muurahaistassun aiheuttaman levottomuuden kaikkoamaan.
Siristelin silmiäni, kun aurinko puski näkyviin pilvien takaa. Ilma tuskin oli lämmin ollenkaan, mutta ainakaan maa ei ollut enää täynnä lunta ja jäätä.
“Kuinka voit?” kysyin hellästi kumppaniltani, joka oli myös kääntänyt naamansa kohti aurinkoa.
“Ihan hyvin”, Käärmekulta vastasi kehräys purkautuen kurkustaan. Ennen olisin ottanut kehräyksen varmana nauttimisen merkkinä, mutta saattoi hyvin olla että toinenkin vain koitti rauhoittua päivän kiireistä.
Lyhyen Käärmekullan kanssa vietetyn lepohetken jälkeen oli taas aika palata metsään Muurahaistassun kanssa. Tuo vaikutti voivan hyvin, joten suostuin taisteluharjoituksiin. Päätin kuitenkin, että saisimme tällä kertaa harjoitella kaksin, sillä silloin saisin keksittyä vain Muurahaistassuun eikä minun täytyisi miettiä kävisikö hän vastustajansa kimppuun oikeasti tai muuta vastaavaa.
Tassuttaessamme ulos leiristä mieleeni juolahti ajatus. Voisin nyt Muurahaistassun opittua perusteet soturioppilaan koulutukseen kuuluvista asioista, kysyä häneltä itseltään harjoitusideoita. Päätin kuitenkin säästää aiheen myöhemmälle ja kysyä sen sijaan jotakin muuta.
“Mitä odotat eniten soturiksi tulemisessa?” lausuin kallistaen päätäni hiukan. Jatkoin kuitenkin puhumisen lomassa askellustani, jotta ehtisimme harjoitella mahdollisimman kauan vielä kun päivänvaloa riitti.
//Muurahaarukka?
