Muurahaistassu
”Mitä odotat eniten soturiksi tulemisessa?” Sädesäihke oli onneksi suostunut lähtemään taisteluharjoituksiin kanssani. Tassutin metsässä ja haistelin sen hajuja. Paljon raikkaampaa kuin tunkkaisessa parantajien kammiossa.
”Varmaan taistelemista!” Tietenkin halusin taistella toisia kissoja vastaan. Sädesäihkeen ilme kuitenkin oli osittain yllättynyt, ehkä hän ei halunnut kouluttaa minusta liian hyvää, etten vain tappaisi kaikkia hänen rakkaita ystäviään. Tai sitten hän ajatteli että tyytyisin päälikön palvelemiseen. Minähän se päällikkö halusin olla!
”Miksi sinä odotat taistelemista eniten?” Pyh. Eikös se ollut kaikkien oppilaiden unelma? Mitä muutakaan soturit tekivät? Saalistivat vai. Hah!
”Se on hauskaa. Eikö sinusta?” Sädesäihke siirsi keskustelua eteenpäin:
”Tänään voisimmekin sitten harjoitella yllätyshyökkäystä.”
Nyökkäsin innostuneesti ja katsoin, miten sädesäihke laskeutui hiirenkorvan tervetuliaisiin osallistuneeseen pajupuskaan.
Kolli hiipi puskan takaa toisen puskan taakse, niin etten pian enää nähnyt tätä. Eihän kyseessä olisi yllätyshyökkäys, jos näkisin hänet. Valmistin mieleni ja lihakseni puskasta hyppäävään Sädesäihkeeseen. Tunsin jonkin, todennäköisesti Sädesäihkeen koko painollaan selässäni. Kaaduin maahan mutta kerkesin kieriä pois alta, ennen kuin mestarini humpsahti siihen.
//Säde?
