Sädesäihke
Koitin saada alulle pientä keskustelua Muurahaistassun kanssa, mutta hän ei vaikuttanut järin mukavalta juttuseuralta, mitä en ollut häneltä muutenkaan odottanut. Olisin vain halunnut oppia tuntemaan oppilastani hiukan paremmin, mutta sen sijaan olin saanut maistiaisen tuon agressiivisesta näkökulmasta soturiuteen.
Ei soturin työhön kuulunut juuri lainkaan taistelua, ajattelin päässäni, mutta turhaan olisin sen ääneen sanonut. Jos olisinkin Muurahaistassu, vielä niin nuori ja lapsellinen kuin olikin, olisi varmasti vain ottanut syyn olla käyttäytymättä.
Neuvottuani nuorelle kollille harjoituksen puikahdin aluskasvillisuuden sekaan pitäen kokoajan mielessä missä suunnassa Muurahaistassu oli.
Valmistauduin hyökkäykseen, kun pääsin oppilaan taakse. Tuon tanakka keho ei kyennyt samaan nopeuteen, jonka minä pystyin saavuttamaan, joten päätin käyttää sitä hyödykseni.
Loikkasin ilmaan käpälät tarttuen vastustajani selkään. Tuo oli kuitenkin ollut valmiina ja pääsi kierähtämään sivuun. Silmissäni pilke ylpeyttä hyökkäsin uudelleen.
Tiesin Muurahaistassun olevan huonompi puolustautumaan kuin hyökkäämään, joten minun täytyisi käyttää kaikki tilaisuuteni jotka vain sain. Kiisin ilmassa kohti oppilaani vatsaa. Tuo oli kuitenkin kartuttanut kokemustaan sen verran, että tiesi nousta takakäpälilleen ja painaa minut alleen.
Oppilas oli jo miltei minun kokoiseni vaikkakin olimme varsin erinäköisiä rakenteiltamme. En siis yllättynyt, kun jäin nalkkiin nopeasti toisen raa’alla voimalla saavutettuun lähes täydelliseen asentoon.
Sain Muuraistassun kuitenkin maahan horjuttamalla tämän tasapainoa takajalkoja sabotoiden. Yllättynyt miukaisu pääsi kollin suusta, kun käänsin tilanteen täysin toisinpäin. Nyt minä olin oppilaan päällä ja voitolla taistelussa.
“Hienoa työtä. Olet oppinut lukemaan tilanteita hyvin, mutta puolustusliikkeitä täytyy vielä hiukan harjoittaa”, nau’uin loikattuani ensin pois Muurahaistassun päältä. Kolli nousi viikset väristen tappion tuomasta ärsytyksestä.
“Kokeillaanko uudelleen?”
//Muurahainen?
