Lumikkoviiksi
Kirjoittaja: Saaga
Tassutin ulos pentutarhasta. Nälkä kurni vatsassani. Olin katsellut, kun paras ystäväni oli syönyt oman oravansa mutta en ollut itse syönyt mitään metsässä vaeltelemisen jälkeen. Olin ollut metsässä saalistamassa ja istuskelemassa ja napannut lihavan oravan, jonka olin vienyt Orvokkisydämelle parhaalle ystävälleni. Hän oli pentutarhalla pentujensa Toivepennun ja Pyörrepennun kanssa. Kaipasin sitä, kun olimme yhdessä sotureita mutta onneksi Pyörrepennusta ja Toivepennusta tulisi pian oppilaita. Pennut olivat jo vanhoja ja Pyörrepentu oli jo kasvanut isoksi ja lihaksikkaaksi kuten hänen isänsäkin oli samoihin aikoihin pentuna mutta Toivepentu oli hieman alipainoinen ja heikko pentuetoveriinsa verrattuna. Toivoin saavani jommankumman koulutettavakseni nyt, kun Mäyräkynnellä oli Pyräkkätassu mutta toivottavasti saisin Pyörrepennun koska hänen kanssaan minulla tuntui sujuvan hieman helpommin kuin hänen hiljaisen ja neutraalin veljensä kanssa. Tietenkin Toivepentukin oli ihana pentu niin leikkisä kuin olikin mutta hänelle en oikein olisi osannut opettaa taistelua samalla tavoin kuin lihaksikkalle ja vahvalle Pyörrepennulle. Tassutin saaliskasalle ja nappasin myyrän. Tassutin soturien pesän eteen syömään sitä. Haukkasin ensimmäisen palan ja rouskutin sen suihini. Myyrä hävisi nopeasti niin nälkäisen kissan suihin. Kun olin saanut syötyä, rupesin pesemään itseäni. Huomasin hopeanvärisen raidallisen naarassoturin tassuttavan ulos pesästä. “Hei, Tuhkajuova”, tervehdin vanhempaa ja kokeneempaa naarasta kunnioittavasti. Lopetin pesemisen ja istuuduin suorempaan. Naaras tassutti kohdalleni.
//Tuhka? (vietkö vaikka nää partioon)
