Mäyräkynsi
Kirjoittaja: Saaga
Mäyräkynsi oli tullut juuri saalistuspartiosta, jossa olivat olleet hänen poikansa Toivetassu, hänen oma oppilaansa Pyräkkätassu, poloisen Toivetassu-raukan yli-innokas ja jopa ärsyttävä mestari Huomenkyyhky ja naaras, jolle Mäyräkynsi oli tuskin koskaan uhrannut edes ajatusta. Pikkukaaos. Kissat olivat saaneet hyvin saalista vaikka lehtikato oli jo ilmiselvästi alkanut ja ilma oli kokoajan kosteaa. Olisi vain ajan kysymys, kun kuolonklaanilaiset saisivat jo pilvipeitteen päänsä päälle ja lunta käpälien pehmikkeeksi. Kylmyys pureutui öisin jo melkein pakkasen lailla kissojen paksuihin – tai ohuisiin – turkkeihin ja vaikka Mäyräkynnen oma turkki oli kohtalaisen paksu sekään ei tuntunut riittävän. Tietenkin tämä kylmyys oli vasta alkua, mutta isokokoinen kolli ei voinut sitää minkään laista kylmyyttä.
Kun tämä kulki pää pystyssä kohti pentutarhaa ja klaaninvanhimpien pesää viedäkseen saalista vanhuksille tämän askeleet keskeytyivät ja huomio harhautui Kaamostassuun, joka lähestyi Mäyräkynnen poikaa – Toivetassua – varovaisesti. Mitä tuo kolli oppilas sitten tahtoikaan sen täytyi olla jotain ilkikurista tai pahansuopaa siitä Mäyräkynsi oli varma. Hän voisi varoittaa poikaansa myöhemmin toisten kissojen petollisuudesta, mutta hänen velvollisuutensa oli nyt ruokkia klaaninvanhimmat joten tämä jatkoi kulkuaan ajatukset harhaillen asiasta toiseen ja takaisin. Kolli tunki sisään maidontuoksuiseen pentutarhaan, jossa myös Kuolonklaanin vanhimmat jo eläköityneet soturit asuivat. Pesään oli langennut ylitsepääsemätön hiljaisuus. Jopa Lumikkoviiksen pikkuiset naaraspennut Kirkaspentu ja Taivaspentu olivat hiljaa painautuneina pesän kivistä seinämää vasten. Kun Mäyräkynsi liikehti pesässä eteenpäin kohti yhtä makuusijoista, hän huomasi etteivät kaikki asiat olleet aivan tolallaan. Luminenä, Rapakynsi, Hehkuaskel ja Hämypilvi ympäröivät makuusijaa jolla makasi poloinen Kaaostuho yhtä elottomana, kuin Mäyräkynnen suussa roikkuvat saaliit. Hän laski ne maahan jonkin matkan päähän makuusijasta ja klaaninvanhimmista ja asteli lähemmäs näitä huolestunut ja epävarma katse silmissään. “Onko Kaaostuho-” Mäyräkynsi ei kyennyt sanomaan sanojaan loppuun sillä kollin yksiä ainoita pelkoja oli kuolema ja sen kohtaaminen. Kolli oli liian nuori muistamaan sisarensa kuolemaa yksityiskohtaisesti mutta joitain välähdyksiä mustan naaraan ukkospolulle päättömästä säntäämisestä tämä silti muisti. “-kuollut”, Luminenä lopetti soturin lauseen säälivä katse silmissään, “On, on hän.” Mäyräkynsi ei pystynyt muuta kuin tuijottamaan Kaaostuhoa. Hetkiseen kukaan ei pukahtanut mitään, jopa pennut olivat hiljaa. Mäyräkynsi räpäytti silmiään hitaasti. “Toin kuitenkin saalista mukanani”, kolli sopersi. Hän tunsi sydämessään pistoksen, kun hän mietti kaikkia kuolleita sotureita, oppilaita, vanhuksia ja pentuja… Huumapentukin oli ollut niin säälittävä tapaus. Kolli käänsi päänsä pois vanhuksen ruholta ja lampsi ulos pesästä peitellen yökkäyksiään. Kun kolli pääsi ulos pentutarhasta, hänen katseensa osui Orvokkisydämeen. Soturi hölkytti tämän luokse hengästyen turhan kovaa niinkin lyhyestä matkasta. “Kaaostuho kuoli”, Mäyräkynnen ääni värisi ja hän katsahti käpäliinsä, “Mitäs, jos menisit vaikka saalistamaan ja me hoidamme muiden kanssa Kaaostuhon”, Orvokkisydämen säälivä katse oli Mäyräkynnelle liikaa ja tämä lampsi vain pois tuon seurasta ärtyneenä. Hän ei ollut heikko! Kolli jatkoi matkaansa ulos leiristä.
Mäyräkynsi oli törmännyt Punatähteen ja Tuhkajuovaan, jotka olivat kertoneet Punatähden menettäneen hengen tippumalla veteen. Tuhkajuova oli pelastanut päällikön veden armoilta. ”Ylitin jokea, ja kivet olivat sateen vuoksi liukkaita. Menetin tasapainoni ja putosin veteen.” Punatähti selitti ja Mäyräkynnen ja päällikön katseet kohtasivat. Mäyräkynnesta katse tuntui todella vaivaantuneelta joten hän käänsi katseensa pois niin nopeasti kuin kykeni. “Toinen tapaus näin lähellä toista”, Mäyräkynsi mutisi. “Anteeksi en kuullut”, Tuhkajuova kallisti päätään hiukan. “Ai. Öö.. Mutisin vain itsekseni”, Mäyräkynsi sanoi sekavasti. “Onko kaikki hyvin?” Punatähti kysyi siristäen silmiään epäilevästi. “Kaaostuho menetti henkensä aiemmin leirissä”, Mäyräkynsi selitti. “Jos jatkatte matkaanne niin minä voin mennä tästä saalistamaan”, kolli naukui vääntelehtien levottomasti.
//Tuhka
