Pimentovarjo
Kirjoittaja: Auroora
En tietenkään tosissani uskonut Jääviillon olevan etsimäni petturi, mutta kollin ärsyttäminen oli aivan liian hauskaa. Tiesin, että kollin hermoille kävi erityisesti hänen uskollisuutensa kyseenalaistaminen, sillä Jääviilto oli henkeen ja vereen kuolonklaanilainen. Yleensä en kokenut saavani muiden härnäämisestä paljoa irti. Minä kuitenkin vihasin punaruskeaa kollia siinä määrin, että sain tilanteesta jonkinlaista mielihyvää.
”Luuletko todella, että hän saattaisi alkaa petturiksi? En usko, että Kylmäliekillä olisi mielenlujuutta sellaiseen”, sanoin hieman huvittuneena ja siirsin katseeni siihen suuntaan, johon Jääviilto oli selvästi hetki sitten ollut aikeissa lähteä. Kylmäliekki näytti jo kadonneen matkoihinsa. En olisi yllättynyt, vaikka harmaa soturi suunnittelisikin pakenemista Kuolonklaanista, sillä elämä Jääviillon silmätikkuna tuskin oli kovin mukava kohtalo. En kuitenkaan uskonut, että Kylmäliekki ikinä uskaltaisi toteuttaa mitään suunnitelmaansa. Sitä paitsi hän ei ollut koskaan osoittanut muuta kuin uskollisuutta klaaniaan kohtaan. Kenties Jääviillon riitti pelätä oman nahkansa puolesta.
Tämä pettureista puhuminen oli taas vienyt ajatukseni tehtävääni ja muuttanut hetkellisen hyvän tuuleni happamuudeksi. Katsoin mietteliäänä Kylmäliekin perään hapan ilme kasvoillani.
”Joku petturi joukossamme kuitenkin on”, mutisin välittämättä siitä, kiinnostiko Jääviiltoa edes kuunnella sanomisiani. En minäkään kaivannut hänen mielipiteitään asiaan, kunhan sanoin ajatukseni ääneen. ”Joku Eloklaanissa olleista vartijoista auttoi pelastamaan Mesitähden ja heidän parantajansa. Miten ihmeessä hänen jäljilleen olisi päästävä? Tai heidän, kenties pettureita on useampi. Se se vasta hienoa olisi.”
//Jää?
SuperKP-boosti käytössä
