Pörriäistassu

Minulta meni hetki tajuta, mitä oli tapahtunut, kun yhtäkkiä korvani täyttivät pahimman vihamieheni hätääntyneet huudot. Väistettyäni Helletassun rämäpäisen hyökkäyksen kolli oli syöksynyt suoraan penkan yli ja pudonnut kylmään, tummaan veteen. Nyt punertavaturkkinen kolli räpiköi pinnan tuntumassa vain juuri ja juuri. Valpastuin kuullessani Helletassun huutavan minua apuun.
Olisin voinut olla katkera entinen paras ystävä ja jättää hänet oman onnensa nojaan. En kuitenkaan ehtinyt edes ajatella moista vaihtoehtoa, sillä katseeni alkoi välittömästi poukkoilla ympäristössäni etsiessään jotakin käpälää pidempää. Kohta hoksasin pitkän, paksun kuusen oksan, joka retkotti maassa vähän matkan päässä. Säntäsin sen luokse vauhdilla ja raahasin sen mukanani penkareen reunalle. Kun kurkistin alas, huomasin Helletassun ajautuneen virran mukana kauemmas alavirtaan. Kirosin itsekseni ja yritin pysyä hänen vauhdissaan samalla kun retuutin painavaa oksaa mukanani.
Jossan vaiheessa onnistuin pääsemään hänen edelleen ja laskin oksan nopeasti vettä kohti. Pitelin siitä kiinni kaikin voimin ja rukoilin, että Helletassu tajuaisi tarttua siitä kiinni, ennen kuin hän ajautuisi ulottumattomiini – tai vielä pahempaa, painuisi pinnan alle.

//Helle?

Author: EmppuOmppu

.