Pimentotähti
Lähestyessäni Jääviiltoa ehdin havaita, miten Neilikkasydän poistui paikalta lyödyn näköisenä. Ehkä naarassoturi oli rohkaistunut pyytämään jotain palvelusta, jonka Jääviilto varapäällikkönä pystyisi toteuttamaan. Joitain kuita sitten olisin kehottanut kollia selittämään tapahtuneen, mutta viime aikoina olin alkanut luottaa häneen enemmän. Jääviilto osasi olla tyly, usein suorastaan ilkeä, mutta hän hoiti hommansa ja kantoi vastuunsa klaanin varapäällikkönä. Nytkin saatoin luottaa siihen, että hän torjui Neilikkasydämen hyvästä syystä. Toki olisin toivonut hänen käyttäytyvän hieman asiallisemmin ja kypsemmin, mutta olin jo kauan aikaa sitten luopunut ajatuksesta, että kolli voisi muuttua. Oikeastaan olin helpottunut siitä, että Jääviilto oli edelleen oma, kylmä itsensä. Olin menettänyt lähes kaikki läheiseni, Tuhkajuovakin oli alkanut höperöityä. Varapäällikköni tuntui pysyvältä, muuttumattomalta ja oudon varmalta.
Seisahtuessani Jääviillon eteen pyöräytin silmiäni hänen letkautukselleen.
”Minun korkeuteni pyytää sinua luolaansa juttelemaan”, sanoin kallistaen päätäni tyyni ilme kasvoillani. ”Jaoitko partiot?”
”Totta kai! Miksi en olisi jakanut?”
Olin jo kääntynyt kannoillani, enkä vaivautunut jäämään väittelemään kollin kanssa. Kehotin häntä seuraamaan hännän heilautuksella ja astelin lammen viertä kohti pesääni. Päällikön pesä aiheutti minussa ristiriitaisia tunteita: yksinäisyys ja eristyneisyys muista klaanin kissoista herätti sekä kaipuuta että helpotusta. Olin tottunut nukkumaan yöni muiden sotureiden lämmön ympäröimänä sekä heräämään yöllisten kulkijoiden hiiviskelyyn. Arvostin omaa rauhaani, mutta osa minussa haikaili sotureiden tiivistä yhteisöä, jonka yläpuolella nyt olin.
Jääviilto astui perässäni sisään pesään, joka oli hänellekin tullut arkisen tutuksi viime aikoina. Kuolonklaanin leiri ei tarjonnut muita suojaisia paikkoja kahdenkeskisille keskusteluille, joita klaanin johtohahmoina jatkuvasti kävimme.
”Mitä olet tällä kertaa juoninut?” Jääviilto kysyi virnistäen. Hymyilin pienesti.
”Minusta tuntuu, että on korkea aika vierailla Korppitähden luona. Haluan nähdä, missä kunnossa Eloklaani on”, selitin mietteliäänä. ”Sinä tulet tietysti mukaan. Haluan, että olet tarkka sanoissasi. Haluamme välittää Korppitähdelle ja muulle klaanille, ettemme ole hyökkäämässä ja toivomme rauhaa. En halua, että he aavistavat mitään, sillä no… kyllä me olemme hyökkäämässä.”
//Jää?
