Hiljaisuusvarjo
Kirjoittaja: Käärmis
Siitä oli jo aikaa, kun Hiljaisuusvarjo oli leikkinyt pentujensa kanssa, eiväthän he enää pentuja olleetkaan. Harakkapentu ja Lummepentu olivat tulleet oppilaaksi eli he olivat siis nykyään Harakkatassu ja Lummetassu. Hiljaisuusvarjo rakasti jutella jälkikasvulleen, kysyä kuulumisia, tiedustella koulutuksesta ja vain ylipäänsä pitää huolta siitä, että kaksikolla oli kaikki hyvin.
Hiljaisuusvarjo huomasi Lummetassun tulevan leiriin harjoituksista. Naaraan kasvoilla oli leveä hymy, kun hän kantoi mukanaan hiirtä.
“Hieno saalis!” valkoruskea kolli huusi tyttärelleen ja kääntyi sitten katsomaan toisaalle. Hänen katseensa osui pian Kamomillapyörteeseen. Hän katsoi naarasta hetken ja käänsi sitten päätään. Hän ei tykännyt ajatella sitä, mihin heidän välinsä olivat menneet. Hän ei ollut tainnut oikeastaan puhua tabbykuvioiselle oranssille naaraalle sen koommin, kun oli saanut pentuja Aamuraidan kanssa.
“Hei, Hiljaisuusvarjo!” Neilikkasydän tervehti kollia ja sai tämän keskittymään naaraaseen.
“Tervehdys! Kuinka voit?” hän vastasi.
“Hyvin, kiitos kysymästä”, Neilikkasydän naukaisi ja istahti Hiljaisuusvarjoa vastapäätä. Hiljaisuusvarjo hymyili naaraalle lempeästi.
“Haluaisitko jakaa saalista kanssani?” hän kysyi. Musta naaras nyökkäsi.
“Toki, käyhän se”, hän sanoi. Hiljaisuusvarjo nousi tassuilleen.
“Käydään siis valitsemassa jotain kasasta”, hän sanoi ja Neilikkasydänkin nousi tassuilleen.
Kaksikko kävi tuoresaaliskasalla, otti sieltä itselleen oravan jaettavaksi ja siirtyivät sitten syömään. He juttelivat niitä näitä hiljaa ja söivät oravan nopeasti.
“Haluaisitko tulla kanssani metsälle?” Neilikkasydän kysyi. Hiljaisuusvarjo pudisti hieman päätään.
“Ei kiitos. Menen varmaankin lepäämään. Ehkäpä huomenna?”
“Toki. Nähdään siis myöhemmin!” Neilikkasydän naukui ja tassutti pois.
