Kimalaistoive
Aamun vahvimpien auringonsäteiden mukana pesään tunkeutui myös Leimusilmä. Kollin tuoksu oli käynyt minulle hyvinkin tutuksi, olinhan joutunut viettämään parantajanpesässä niin paljon aikaa parannuskeinoa etsien.
“Hei, Leimusilmä. Tulitko katsomaan Sirupentua?” kysyin parantajalta hiljaisella äänellä, sillä naaraspentu tuhisi vatsakarvojeni suojissa. En halunnut herättää häntä, koska naaras oli nukkunut edellisenäkin yönä aika katkonaista unta.
“Tulin katsomaan teitä molempia. Irvikita kertoi, että sinun kyljessäsi oleva patti oli taas kasvanut”, parantaja naukaisi hiljaa. Nyökäytin varovaisesti päätäni, sillä en halunnut Sirupennun tietävän tilanteestani. En minä onneksi ollut niin sairas, että olisin sellaiselta tuoksunut, enhän? Huoli kuitenkin varjosti jokaista päivääni eikä Leimusilmä vaikuttanut lainkaan toiveikkaammalta.
“Tähtiklaani suojelee minua kyllä”, totesin itsepintaisesti enkä voinut kuin toivoa olevani oikeassa. En kuitenkaan tiennyt uskoinko itsekään omiin sanoihini. Olihan Tähtiklaani vaatinut Piiskujalankin luokseen. Miksi siis minä olisin mikään poikkeus siinä asiassa? Leimusilmä vaikutti hieman epäröivältä. “Mene sinä vain muihin touhuihin. Sirupentu varmaan herää kohta”, naukaisin äänellä mihin ei ollut vastaanväittämistä. Lopulta Leimusilmä nyökkäsi, mutta katsoi minua suoraan silmiin merkitsevällä katseella: “Sinun on tultava käymään luonani vielä tänään. Muuten kerron asiasta Irvikidalle.”
Naurahdin hieman. Siinä tapauksessa rakas kumppanini vaikka kantaisi minut parantajanpesälle. Kun Sirupentu alkoi näyttämään heräämisen merkkejä, hätistelin kollin nopeasti pois pesästä.
“Huomenta pikkuinen, nukuitko sinä hyvin?” kysyin lämpimällä äänellä. “Eihän pesä ole liian viileä tai liian kuuma? Voin pyytää Irvikitaa tuomaan lisäpehmikettä”, jatkoin. Vaikka Sirupentu ei ollut meidän pentu, tiesin Irvikidan käyttäytyvän toista kohtaan isällisesti. Se oli vain meidän geeneissämme.
“Ihan hyvin”, naaraspentu vastasi unisena ja pudisteli päätään. “Ei tarvitse, kaikki on ihan sopivasti.”
Hymyilin.
“Sehän on hyvä. Kaipaisitko sinä jotain aamupalaa tai haluaisitko, että minä opetan sinut pelaamaan sammalpalloa?”
//Siru? 🙂
