Rajutassu
Perässäni kulkeva Rusakkotassu alkoi todenteolla ärsyttää minua. En ollut vielä sanonut naaraalle sanaakaan, sillä toivoin tämän itse puhuvan ensin, mutta ei. Rusakkotassu vain tarkkaili jokaista liikettäni kuten vaaniva kissa lehtikadon ainoaa pulskaa hiirtä. Ehkä keksisin hyvän tavan säikäyttää nuorempi oppilas pois kintereiltäni.
En kuitenkaan ehtinyt juonia nyt, sillä taisteluharjoitukset odottivat ja niitähän en jättäisi väliin mistään hinnasta. Konnavarjo oli luvannut parikseni tällä kertaa Muurahaistassun.
Kolli oli parempi taistelija kuin Muistotassu, mutta hieman nuorempi ja omasi enemmän heikkouksia mestarini mukaan. Konnavarjo oli maininnut vain ja ainoastaan tämän voimasta ennen kuin oli todennut haluavansa minun itse päättelevän vastustajan muut ominaisuudet.
Minulle kelpasi, sillä en ollut huono taistelija enkä varmasti nöyryyttäisi itseäni nuoremman oppilaan edessä. Ehkä voisin jopa saada hänestä hyvän kilpailijan ja sitten soturiajoille taisteluparin.
Vaikka minusta tulisikin vahva ja itsenäinen soturi, en kieltäisi tarvitsevani apua isompien kissajoukkojen päihittämisessä. Se ei mielestäni ollut heikkoutta vaan nerokkuutta.
Soturina kyllä varmasti pompottelisin oppilaita edes takaisin samaan tapaan kuin Nopsaliekki oli minua eilispäivänä käskenyt ja sitten jokainen pikkupelkuri saisi totella mahtavaa Raju- Mikäköhän minun soturi nimeni olisi?
“Rajutassu, onko ketään kotona?” Konnavarjo naukui irvistäen, kun selvästi koitti saada huomioni itseensä. Korvani ponnahtivat pystyyn.
“Mitä nyt?” kysyin heti, kun vain ajatuksiltani pääsin. Konnavarjo vilkaisi Sädesäihkettä ja Muurahaistassua, jotka molemmat odottivat vieressämme.
“Kuuntelitko yhtään, kun kerroin teille ohjeet?” Konnavarjo kysyi nyt ärtyneen näköisenä. Rauhoittuisi tuokin vanha kääkkä, kyllä minä osasin ilman ohjeitakin.
“Kyllä”, vastasin vilkaisten Muurahaistassun pistäviin keltaisiin silmiin. Tuo näytti innostuneelta, mutta samaan aikaan hieman epäröivältä kuin olisi arvioinut ikäeromme suomaa etuani.
“Hienoa, oletan sitten, että osaat tehdä kuten käskin”, mestari sanoi ja tassutti sivummalle ohjaten myös Sädesäihkeen vierelleen häntäänsä heilauttamalla.
Todellisuudessa minulla ei ollut hajuakaan mitä mestari oli meidän käskenyt tehdä, mutta yritin parhaani ja asettauduin puolustusasentoon jykevästi tassuilleni. Muurahaistassu katsoi minuun kulmat kurtussa, jolloin tajusin että minun piti hyökätä.
Vaihdoin asentoa nopeasti ja suhahdin ruskean oppilaan kylkeen tömäyttäen tätä sivulle. Vastustaja horjahti ja kompuroi, mikä antoi minulle aikaa ryhtyä uuteen hyökkäykseen.
En kuitenkaan ollut tarpeeksi nopea vaan Muurahaistassu ehti väistää ja loikata kiinni selkääni. Karjahdin ja heitin kuperkeikkaa etuperin saadakseni hänet kimpustani. Taktiikka ei kuitenkaan auttanut vaan sai pääni vain pyörälle ja Muurahaistassulle isomman edun, sillä nyt olin maassa ja hän minun päälläni.
“Seis, seis”, Konnavarjo ärjyi ääni huokuen nyt pahansuopaa vahingoniloa. Hän työnsi kuonollaan Muurahaistassun irti minusta ja avasi suunsa: “Rajutassu, ohje oli hyökätä ja perääntyä, jonka jälkeen Muurahaistassun vuoro olisi tehdä sama.”
Tuhahdin ja näpäytin häntääni turhautuneena, mutta salaa kuoreni alla olin iloinen mestarini väliin tulosta: “Niinhän minä tein.”
“No et aivan. Kokeile uudelleen”, soturi käski ja väisti taas. Sivulla hän kuiskutti Sädesäihkeen korvaan, joka katsahti minuun naurahtaen hiukkasen.
Viha puhkesi sisälläni ja ennen kuin Muurahaistassu oli kunnolla valmistautunut loikkasin jo uuteen hyökkäykseen. Vedin tältä etutassun alta pyyhkäisemällä sen hienosti ja peräännyin sitten hiukan.
Nuoremman oppilaan tasapaino horjui ja tämä muksahti maahan lyöden leukansa pienen äännähdyksen kera. Odotin sivussa ja annoin hänen hyökätä.
Hyökkäys oli selvästi kollin vahvuus, sillä hän loikkasi ilmaan nostaen käpälänsä molemmille puolilleni koittaen taas päästä päälleni. Hyppy ei kuitenkaan ollut kamalan voimakas ja minun oli helppo suojautua kierähtämällä sivuun.
“Nyt meni jo paremmin”, Konnavarjo ilmoitti, kun olin päässyt jaloilleni. Vilkaisin Muurahaistassuun, joka näytti nyt vuorostaan vihaiselta.
“Hienosti hyökätty, Muurahaistassu. Muista kuitenkin, että isomman vastuksen kimppuun ei kannata hyökätä hyppäämällä”, Sädesäihke naukui omalta paikaltaa vilkaisten Konnavarjoon, joka antoi tälle hyväksyvän nyökkäyksen. Mestaruusasioissa kokeneempi soturi selvästi oli ohjeistanut Sädesäihkettä ennen harjoituksia.
“Ei hän niin paljon minua vanhempi ole”, Muurahaistassu mutisi minua hiukan ärtyneesti mulkaten. Vastasin katseeseen tyynnyttelevästi.
“En ehkä vanhempi, mutta isompi kokoinen. Olen ehtinyt kasvaa yhden vuodenajan pidempään”, nau’uin yhtä kannustavaan sävyyn kuin katseeni oli ollut. En halunnut Muurahaistassun pahalle puolelle heti kättelyssä. Yrittäisin edes mahdollisuuksiani tästä hyötymisessä.
Muurahaistassu katsoi minua osin yllättyneenä ja osin ärtyneenä tyynnyttelystäni. Hän ei kuitenkaan väittänyt vastaan.
“Haluatteko kokeilla liikkeitä mestareita vaihtaen?” Sädesäihke kysyi yllättäen selvästi myös Konnavarjon, “En siis halua astua koulutuksesi väliin, Konnavarjo. Ajattelin vain, että voisi tehdä hyvää oppilaille vaihtaa välillä vastusta. Ehkä voimme jopa taistella toisiamme vastaan pareissa.”
