Muurahaistassu
Muistotassu oli edessäni nyt pienempänä kasana. Hän saisi kärsiä, mikäli tekisi vielä yhdenkään tyhmän päätöksen.
”Sinä et paranna meidän välejä millään klaaninvanhimpien huolehtimisvuoroilla! Voisit kenties miettiä ensikerralla paremmin mitä teet. Tällä kertaa et saa anteeksi!” Näiden pienien oppilaiden olisi hyvä oppia käyttäytymään, sillä Muistotassu oli juuri suuttuttanut minut.
Katsoin, kun eteeni ilmestyi varjo. Käänsin pääni ja näin vihaiselta vaikuttavan Kujekullan.
”Mitä – sinä – kuvittelet tekeväsi? Täällä kiusaamassa klaanin uusia tulokkaita vai? Sekö sinusta on hauskaa?” Minua teki mieli sanoa äitiäni hiirenaivoiseksi pölkyksi, mutta kuitenkin kyseessä kun oli Kujekulta sanoin ennemminkin näin:
”Minähän en häntä kiusaa, vai mitä?” Katseeni pisti suoraan Muistotassun sieluun, hän ei tulisi selviämään tästä ehjin nahoin.
Yllätyksekseni kolli kuitenkin nyökkäsi pienesti Kujekullalle, mikä pakotti äitini poistumaan paikalta, sillä hän ei voinut syyttää minua mistään, mitä en ollut todistettavasti tehnyt.
Kun Kujekulta oli lähtenyt pois katseestani, lähestyin taas vihollistani. Tällä kertaa minun täytyisi olla varovaisempi.
”Miksi et sanonut mitään? Olit vain hiljaa ja jätit Kujekullan epäilemään!” Nostin käpäläni ilmaan ja löin kollia uudelleen rangaistuksen aluksi.
”Mut- minä-”, pyh. Puolusteluja.
”EI mitään muttia”, käpäläni nousi taas ilmaan, mutta tällä kertaa jätin sen puoliväliin häntä ja minua.
//Muisto?
//Hitsi… Oon nyt väsynyt joten sori ei niin hyvästä tarinasta.
