Sirupentu

Katselin perhosen lentoa. Kimalaistoive oli antanut minun leikkiä siihen asti, että aurinko laskisi. Nyt naaras oli syömässä Irvikidan kanssa. Lopulta aloin juosta perhosen perässä ettei se katoaisi näköpiiristäni. En tietenkään katsonut mihin käpäläni asetin ja pian kompastuin oksaan. Katselin hölmistyneenä maan kamaralta kuinka perhonen lensi pois, enkä lopulta enää nähnyt sitä. Nousin takaisin käpälilleni harmistuneena, kenen kanssa minä nyt leikkisin kun perhonen oli poissa? Pian huomasin kuinka lähellä valtavaa kiveä olin. Kivi oli se valtava paikka jolta Korppitähti oli puhunut kun olin tänne saapunut. Uteliaisuus veti minua lähemmäs kiveä. Se oli valtavan kokoinen minuun nähden. Lopulta kosketin varovasti kiven pintaa tassullani. Se oli yllättävän sileä. Nolostuneena laskin tassuni ja menin nopeasti kauemmas. En halunnut kenenkään näkevän, että olin niin utelias yhdestä kivestä. Tylsistyneenä yritin keksiä tekemistä ja kun en parempaa keksinyt päätin mennä käymään Leimusilmän luona. Kolli oli minulle toisiksi tutuin heti Kimalaistoiveen jälkeen. Enhän minä ollut vielä muihin ylipäätään tutustunut mutta olin saanut kuulla klaanin jäsenten nimiä kun Kimalaistoive oli kertonut tarinaa Eloklaanista. Kun pääsin parantajan pesälle nenääni tuli vahva pistävä yrttien haju. Miten en muistanut sitä kun olin täällä ensimmäistä kertaa? Ehkä en vain ollut aiemmin kiinnittänyt asiaan huomiota. Kun tarpeeksi kauan tutkin pesää, tunnistin lopulta Leimusilmän turkin.
”Hei Leimusilmä!” Nau’uin ystävällisesti kollille ja menin kiinnostuneena katsomaan mitä tämä puuhasi.
Kolli hätkähti vähän mutta kääntyi minuun päin hymyillen.
”Hei Sirupentu mikäs sinut tänne tuo?” Kolli kysyi.
”Minulla on vain tylsää ja ajattelin tulla taas harjoittelemaan yrttejä!” Hihkaisin iloisena.
”Selvä muistatkos vielä mitään yrttejä?” Kolli kysyi lempeästi.
”Muistan timjamin!” Huudahdin iloisena.
Leimusilmä hymyili ja alkoi taas kertoa minulle yrttejä esitellen jokaista kasvia, tiesin etten ikinä oppisi niitä kaikkia, mutta minusta saattoi olla apua jos osasin tunnistaa timjamin ja näin ollen olla muille avuksi!

”Muistatkos vielä mitä siankärsämö tekee?” Leimusilmä kysyi kun olimme harjoitelleet jo pitkään.
”Eikös se poistanut jollain tavalla myrkyn elimistöstä?” kysyin vakavana.
Leimusilmä nyökkäsi hyväksyvästi.
”Tarkemmin se saa oksentamaan myrkyn pois elimistöstä. On hyvä jos osaat edes vähän tunnistaa kasveja, mutta ei hätää jos et muista”, kolli lisäsi.
Nyökkäsin katsellen kaiken maailman kasveja yrittäen muistaa kehäkukan värityksen ja leskenlehden lehtien muodon. Kahahdus pesänsuuaukolta sai minut kääntämään katseeni. Kimalaistoive asteli pesään ja huokaisi helpotuksesta nähdessään minut.
”Täällähän sinä olet aurinko on jo laskenut on aika mennä nukkumaan!” Naaras naukaisi lempeän huolestuneella äänellä.
Katson naarasta hymyillen ja seuraan tämän perässä pentutarhaan. Vasta nyt huomaan miten väsynyt olen ja kun painaudun sammaliin nukahdan miltei heti.

Herään valtavien haukotusten kera. Kimalaistoive on jo peseytymässä vierelläni.
”Huomenta ihanus!” naaras sanoi kehräten ja katsoi minuun lempeästi.
Hymyilin ihanalle naaraalle iloisesti.
”Saanko mennä leikkimään?” kysyin katsoen toiveikkaasti Kimalaistoivetta.
”Mene vain mutta varo ettet jää muiden jalkoihin!” Naaras huusi minun perääni jo kun olin rynnimässä eteenpäin.
Kesken nopean juoksuni seinä tuli minua päin ja kaaduin tömähtäen maahan. Kun avasin silmäni uudestaan edessäni oli toinen kissa joka näytti hieman nyrpeältä

// Raju?

Author: Sarifiina

Olen positiivinen ja aktiivinen 13 v kirjoittaja joka rakastaa juonikuvioiden keksimistä. Mun hahmoista saa helposti seuraa jos se on tilanteessa vapaa.