Rajutassu
Pyörittelin silmiäni, kun sekopäinen pentu meni vielä sekopäisemmäksi ja rupesi pillittämään kurkku suorana. Huokaisin ja tökkäsin säälittävää karvakasaa nenälläni ja sain sen loikkaamaan käpälilleen.
“Noniin, viitsisitkö nyt laittaa sitä suuta soukemmalle, penikka?” murahdin tympeänä. Pennun ininä kävi hermoilleni ja halusin vain pois koko typerästä tilanteesta ennen kuin joku soturi ilmaantuisi paikalle syyttämään minua pennun ahdingosta.
“M-mikä se on?” Sirupentu kysyi tapittaen minua suurilla surullisilla silmillään. Hänen leukansa väpätti ja jalat tärisivät.
“Sellaiseksi kutsutaan typerää pikkupentua, jonka on aika painua emon luokse imemään nisää”, totesin ummistaen silmäni vihoissani. En saisi antaa raivoni liekin syttyä, koska joku saattaisi hyvinkin syyttää minua pennun kiusaamisesta ja sitten olisin pulassa.
“Ihan tosi, ota neuvosta vaari ja luiki omille teillesi ellei sinulla ollut jotakin asiaa”, ärähdin silmäni avattuani, kun Sirupentu seisoi vieläkin edessäni. Hänen itkunsa oli laantunut äänettömäksi, mutta koko pieni kroppa sätki kuin kohtauksen saaneena. Malttini ei meinannut riittää, kun pentu – jolla selvästi oli mehiläisiä aivojen tilalla – koitti sisäistää sanani ja päättää niiden oikea tarkoitus.
//Siru
