Tupsuturkki
Kömpelöön hymyyn sekoittui iloisella tapaa yllättyneitä sävyjä. Perhopuro oli vaikuttanut ilahtuneelta saadessaan kutsun! Tupsuturkki nyökytteli innokkaasti päätään ja vetäisi sitten syvään henkeä. ‘Nyt Tupsuturkki, keskity. Älä innostu liikaa!’, kolli hoki itselleen mielessä.
“Kalastaminen on minusta mukavaa, siinä pääsee olemaan veden kanssa tekemisessä. Pidän kastumisesta!” Tupsuturkki selitti Perhopurolle ujosti hymyillen. Naaras oli niin mukava! “Entä sinä, onko kalastaminen tai uiminen sinun mieleesi?” tupsuinen kolli uteli naaraalta ja toivoi hänen vastaavan kyllä. Hän ei ollut koskaan nähnyt Perhopuroa kalassa, mutta kolli olikin usein hieman vetäytyvää sorttia. Muille puhuminen usein jännitti eikä perhopuro ollut poikkeus, mutta naaras sai hänen turkkinsa väreilemään aivan uudella tapaa. Tupsuturkki piti siitä tunteesta, se oli hänestä jännittävä. Perhopuro kääntyi kollin suuntaan rauhallisesti.
“Taidan olla liian kärsimätön kalastamiseen”, tabbykuvioinen naurahti hyväntahtoisesti ja lisäsi sitten viikset värähdellen: “Mutta uimisesta minä pidän! Veden lähellä on myös kiva viettää muuten vain aikaa.”
Tupsuturkin korvat nousivat ilahtuneina pystyyn. Heillä oli sitten jo paljon yhteistä!
“Minäkin tykkään uida! Kiuru… Kiurusulka aina sanoo, että minun pitäisi joskus tehdä muutakin, kuin uida”, kolli epäröi sanoissaan.
“Mutta taidan olla kala syntyneenä kissan kehoon. Kissakala!” harmaapilkkuinen kolli hihkaisi ja hymyili veikeästi. Vaikka viherlehti oli vasta aluillaan, lehtisade hermostutti jo Tupsuturkkia. Lehtisateen alussa voisi viekä uida, mutta sitten ilmojen viileys tekisi uimisesta suorastaan mahdotonta. Sitä kolli ei odottanut.
//Perho? 🙂
