Hiljaisuuspentu
Kirjoittaja: Käärmis
Kamomillapennun vastaus oli hieman epämääräinen ja Hiljaisuuspentu vain sanoi, että hänen pitäisi lopettaa huolehtiminen. Naaras kuitenkin suuttui tästä. Hiljaisuuspennun into lopahti ja hän ehdotti häipymistä kuitenkaan Kamomillapentu ei halunnut hänen lähtevän vaan ehdotti että he voisivat leikkiä ja lopettaa asian ajatteleminen. Hiljaisuuspentu oli tietenkin heti mukana. He leikkivät ensin sammalpallolla ja sitten he leikkivät hiirtä ja soturia. Hiljaisuuspentu sai olla soturi ja kun hän sai Kamomillapennun napattua he ryhtyivät nauramaan. Kamomillapentu sanoi jotain, mutta Hiljaisuuspentu ei kuullut mitä hän sanoi nauramisen yli joten Kamomillapentu loikkasi hänen päälleen ja toisti kysymyksensä.
“Eikös ollutkin hauskaa?”
“Joo tietenkin! Sinun kanssasi on aina hauskaa”, kolli kehräsi ja pukkasi Kamomillapennun päältään. “Ja tiedätkös mitä? Hippa!” Hiljaisuuspentu hihkaisi vielä ja kosketti hännällään Kamomillapennun lapaa hellästi. Hän lähti ravaamaan täyttä vauhtia kohti leirin toista laitaa yrittäen parhaansa mukaan päästä Kamomillapentua karkuun. Matkallaan hän huomasi Lepakkotassun, joka tuijotti häntä arvostelevasti.
Hiljaisuuspentu vain näytti tälle kieltä ja jatkoi juoksemista. Hän antoi vastatuulen pörröttän turkkiaan ja hän sulki silmänsä iloisesti. Kuitenkin silmien sulkeminen osoittautui huonoksi ratkaisuksi, sillä Hiljaisuuspentu juoksi suoraan leirin kiviseen seinään.
“Auh!” hän kiljahti ja muksahti maahan etutassuillaan kuonoaan pidelleen.
//kamo?
