Sirupentu

Joku soturi, joka kertoi nimekseen Nopsaliekki saapui pentutarhaan. En enää ollut niin itkuinen kuin aiemmin, mutta painajainen pyöri minun päässäni.
”Nopsaliekki voisitko kenties vahtia Sirupentua hetken, kun käyn syömässä?” Kimalaistoive kysyi.
Katsoin Nopsaliekkiä anellen. Ehkä jos viettäisin hänen kanssaan aikaa saisin painajaisen kauhut pois mielestäni.
”Tietenkin!” Kolli vastasi hymyillen ja katsoi minua lempeällä katseellaan.
Yritin hymyillä takaisin ja onnistuin siinä jotenkuten, mutta suru painoi mieltäni. Miten huonoon ajankohtaan painajainen olikin tullut. Kävelin aukiolle Nopsaliekin kanssa ja katsoin kollia kysyvästi.
”Mitä voisimme leikkiä?” Suustani pääsee.
Kolli vaikuttaa mietteliäältä, joten en uskalla pölistä päälle.
”Mitä mieltä olisit sammalpallolla syöttelystä?” Kolli kysyi lopulta.
Hyppäsin ilosta ilmaan. Tottakai haluaisin leikkiä sammalpallolla!
”Joo! Pentutarhasta löytyy sammalpallo minä käyn hakemassa!” huudahdan ja samalla jo pingon nopeilla lyhyillä tassuillani pentutarhaan.
Joudun hetken etsiskelemään palloa, mutta lopulta se löytyy pentutarhan nurkasta läheltä Kimalaistoiveen petiä. Otan sammalpallon hampaisiini ja juoksen takaisin Nopsaliekin luo. Pysähdyn aukiolle ja kaikilla voimillani yritän syöttää pallon suoraan Nopsaliekille.

// Nopsa?

Author: Sarifiina

Olen positiivinen ja aktiivinen 13 v kirjoittaja joka rakastaa juonikuvioiden keksimistä. Mun hahmoista saa helposti seuraa jos se on tilanteessa vapaa.