Apilatassu

Töytäisy kyljessäni sai minut avaamaan väsyneet silmäni. Edessäni istui hymyilevä Mäntyviiksi. Naaras oli aina toiminut minun ja Havupennun emohahmona. Oma emomme oli kuulemma kuollut synnytykseemme. Kun katsoin vieressäni nukkuvaa siskoani huomasin tämänkin jo heräilevän.
”Huomenta Havupentu!” Tervehdin häntä nuolaisemalla tätä sisarellisesti poskelle.
”Huomenta”, sisareni vastasi hymyillen.
Nousin ylös ja katsoin kysyvästi Mäntyviikseä. Yleensä saimme herätä omaan tahtiin eikä mukava naaras häirinnyt meitä.
”Tänään on hyvin tärkeä päivä teille ja teidän täytyy olla siistejä!” Naaras totesi.
Pian tajusin mikä oli syynä. Minusta ja Havupennusta tulisi tänään oppilaita. Myös Havupennun silmät alkoivat kiiltää onnesta. Mäntyviiksi otti Havupennusta kiinni ja alkoi vahvoin liikkein puhdistaa siskoni turkkia. Nopeasti aloin tehdä itsenäisesti samaa hommaa. Karvani olivat ihan täynnä sammalhippuja ja täysin takussa. Olin Havupennulle tästä asiasta usein kateellinen. Siskon ohut turkki oli paljon nopeammin puhdas, kuin paksu ja kuumalla helteellä todella epämukava turkkini. Mäntyviiksi kuitenkin oli selittänyt, että lehtikatona tilanne olisi toisenlainen ja hyötyisin enemmän paksusta turkistani. Niin kuin yleensäkin Havupentu oli muutaman silmänräpäyksen jälkeen valmis. Mäntyviiksi otti minut seuraavaksi ja minulla menikin sitten ikuisuus turkin puhtaaksi setvimiseen.
Huuto leiriaukealta sai Mäntyviiksen lopettamaan viimeisen takun puhdistuksen.
”Nyt teidän pitää mennä!” Naaras hoputti.
Kävelin tiukasti Havupennun perässä ja huomasin aukion täyttyvän kuolonklaanilaisista.
”Tänään olemme kokoontuneet nimittämään kaksi oppilasta!” Klaanin päällikkö Pimentotähti selitti lyhyesti ja ytimekkäästi.
Astuin Havupennun kanssa eteen ja katsoin jännittyneenä muita klaanin jäseniä.
”Havutassun mestari on Katajanoki ja Apilatassun Lätäkkölempi!” Pimentotähti julisti.
Katsoin kuinka pienikokoinen naaras, jonka turkilla oli vaalea tabbykuvio astui esiin. Naaras vaikutti mukavalta ja olin heti mielissäni. Pimentotähti oli antanut minulle varmasti hyvän ja luotettavan mestarin. Myös Havutassun mestari oli pienikokoinen naaras. Kävelin mestarini luo ja katsoin tätä hymyillen.
”Aika kiertää reviirin rajat!” mestarini totesi.
Näin kuinka Havutassu jo kulki pois leiristä Katajanoen kanssa. Aloin seuraamaan omaa mestariani kun hän kiersi pois leiristä. Mielessäni kuhisi varmaan satoja kysymyksiä, kun näin valtavan reviirin ensimmäistä kertaa. Päätin kuitenkin pitää suuni supussa ja keskittyä harjoitteluun.

”Tämä tässä on Hehkulampi” Lätäkkölempi selitti.
Katsoin lampea silmät kiinnostuksesta välkehtien. Olimme jo kiertäneet jonkin aikaa ja minun tassujani oli alkanut särkeä. Kuuntelin mestariani tarkasti kun hän kertoi paikasta enemmän. Nyökäytin päätäni sen merkiksi, että olin kuullut. Lätäkkölempi ei sen enempää jäänyt jaarittelemaan vaan jatkoi matkaa eteenpäin.
”Mihin olemme nyt matkalla?” Kysyin vihdoin.
”Lehtikuusilaaksoon.” Mestarini vastasi.
Kun pääsimme paikalle suuni loksahti auki hämmästyksestä. Paikka oli kaunis. Aluskasvillisuutta oli enemmän kuin Kuolonmetsässä, jota olimme jo tutkineet matkan alussa. Paikka oli täynnä lehtikuusia ja siellä oli paljon piilopaikkoja.
”Täällä tulemme pitämään useita harjoituksia varsinkin, kun harjoittelemme saalistusta.” Lätäkkölempi selitti.
Nyökkäsin ja ihailin paikkaa. Saisin täällä varmasti saalista ja oppisin uusia asioita. Uusien asioiden oppiminen oli mielestäni parasta.

Kun palasimme takaisin leiriin, tassuni olivat väsymyksestä kipeät. En ollut ikinä kävellyt niin paljoa.
”Saat ottaa riistakasasta saalista. Huomenna on ensimmäiset harjoitukset, joten toivon sinun olevan hereillä auringonnousun aikaan!” Lätäkkölempi sanoi vahvalla selvällä äänellä.
Nyökkäsin naaraalle ja kipitin riistakasalle. Otin kasasta pulskan hiiren ja menin oppilaiden pesän eteen syömään. Myös Havutassu oli syömässä varpusta ja hymyili minulle, kun saavuin paikalle.
”Miten meni?” Kysyin siskoltani hymyillen ja haukkasin palan mehevästä hiirestä.
”Ihan hyvin. Reviiri oli valtava ja Katajanoki hyvä mestari!” Siskoni vastasi hymyillen.
”Lätäkkölempikin oli hyvä mestari, ehkä tosi tiukka, mutta hyvä!” Selitin iloisesti.
”Minulla on huomenna aurinkohupun aikaan harjoitukset, entä sinulla? Olisi mahtavaa viettää yhteinen aamu!” Havutassu naukui iloisesti.
Oma intoni latistui välittömästi. Tottakai minäkin olisin halunnut viettää Havutassun kanssa aamun, mutta Lätäkkölempi halusi aloittaa harjoitukset jo aikaisin.
”Anteeksi, mutta Lätäkkölempi halusi aloittaa harjoitukset auringonnousun aikaan”, kerroin pahoitellen.
Nyt myös siskoni näytti harmistuneelta ja kyyneleet olivat puskemassa läpi vankan muurini. Myös minua harmitti, enkä olisi halunnut nähdä surua siskoni kasvoilla.
”Hei ei se mitään me nähdään sitten illalla!” Havutassu sanoi ja painoi päänsä omaani vasten.
Nyökkäsin ja nousin ylös. Olin saanut ateriani päätökseen ja minua väsytti hirveästi.
”Taidan mennä tästä nukkumaan, huomenna on aikainen herätys!” Totesin ja kömmin pesään.

”Apilatassu!” Havahduin Lätäkkölemmin huutoon.
Mestarini oli oppilaiden pesän ulkopuolella ja kun käänsin katseeni huomasin tämän pään pilkistävän pesän suuaukosta. Päästin suustani valtavan haukotuksen ja nousin ylös. Venytin selkääni ja kävelin ulos vielä hieman hämärälle leiriaukiolle.
”Tulithan sinä!” Lätäkkölempi sanoi ja lähti enempiä puhumatta pois leiristä.
Seurasin naarasta ripein askelin pysyen kuitenkin visusti naaraan takana. Tämä oli eilen selittänyt, miten oppilaan kuului seurata mestariaan tämän takana.
Ripeä tahti nousi juoksuksi ja lopulta jouduin toden teolla pinnistelemään, että pysyin mukana vauhdissa. Juoksu ei tosiaan ollut vahvuuksiani ja sen huomasi nopeasti. Kun pääsimme lehtikuusilaaksoon Lätäkkölempi hidasti vauhtiaan kunnes lopulta pysähtyi kokonaan.
”Näytä millainen on vaanimisasentosi.” Mestarini sanoi.
Menin matalalle tasolle ja yritin keskittyä kaikin keinoin siihen että pysyisin riittävän matalalla tasolla. Häntäni heilui innosta ja yritinkin laittaa sitä suoraksi. Olin harjoitellut pentutarhalla asentoa usein ja Mäntyviiksi olikin kehunut minua taitavaksi. Oletin saavani samanlaiset kehut Lätäkkölemmiltä, mutta vastaanotto oli erilainen.
”Ihan hyvä suoritus, mutta on tuossa paljon parantamisen varaa.” Naaras kertoi.
Hymyni hyytyi ja katsoin mestariini pettyneenä. Oliko Mäntyviiksi valehdellut vai oliko Lätäkkölempi vain todella tiukka.

Aurinkohuippu läheni kokoajan ja olin harjoitellut hiipimistä aluskasvillisuudessa mahdollisimman hiljaa. Lätäkkölempi ei antanut kehuja turhanpäiten ja olin saanut huomata asian todella hyvin. Kun tein mielestäni asiat oikein naaras sanoi tiukasti kuinka paljon minulla oli kehitettävää. Risut katkesivat, oksat heiluivat ja askeleeni olivat liian painavat. Samaan aikaan arvostin tätä piirrettä, kun halusin ettei sitä olisi ollenkaan.
”On tuo jo ihan tyydyttävää alkuun. Voisimme kokeilla saatko jotain napatuksi.” Mestarini keskeytti harjoitukseni.
Jännitys alkoi kutkuttaa käpäliäni. Vihdoin voisin onnistua ja todistaa Lätäkkölemmille, mitä osaan. Toisaalta osasinko riittävän hyvin? Päätin kuitenkin yrittää. Aloin haistella ilmaa minkä tahansa saaliin varalta. Metsän hajut sekoittuivat nenääni, mutta erotin joukosta selvästi myyrän. Seurasin hajua hiipien kuten olin juuri hetki sitten harjoitellut. Hetki hetkeltä haju voimistui, kunnes lopulta erotin myyrän pienen kehon joukosta. Hiivin koko ajan lähemmäs. Kun olin omasta mielestäni loikkaus etäisyydellä hyppäsin myyrää kohti valtavalla voimalla. Samaan aikaan myös myyrä huomasi minut. Se pinkoi pakoon ja kauhukseni huomasin hyppyni olleen piirun verran liian lyhyt. Myyrä pakeni pieneen koloonsa eikä sitä voinut enää napata.
”Se oli lähellä. Seurasin suoritustasi ja meidän pitää selvästi harjoitella hypyn toteuttamista.” Mestarini ääni sanoi.
Olin hyvin pettynyt omaan suoritukseeni ja minua harmitti. Nyökkäsin naaraalle merkiksi jatkaa ohjeistusta.
”Hyppysi lähti liikaa ylöspäin, kun sen olisi pitänyt suuntautua eteenpäin”, Lätäkkölempi selitti.
Yllättävän nopealla liikkeellä naaras loikkasi eteenpäin mennen hännänmitan eteenpäin hyppypaikalta.
”Tee perässä”

Author: Sarifiina

Olen positiivinen ja aktiivinen 13 v kirjoittaja joka rakastaa juonikuvioiden keksimistä. Mun hahmoista saa helposti seuraa jos se on tilanteessa vapaa.