Sirupentu

Nopsaliekki laski taas ja pingoin uudelleen piiloon. Tällä kertaa aioin mennä pentutarhaan sillä, jos tunkisin sammalpetiin piiloon ei minua välttämättä löydettäisi. Juoksin pentutarhalle ja silmäni kiilsivät innosta. Kun pääsin pesään yritin etsiä mahdollista nurkkaa tai sopivaa piilopaikkaa. Ehkä sammalten alle tai sammalpetiin niin kuin alun perin suunnittelin. Lopulta päädyin menemään pieneksi möykyksi omaan sammalpetiini niin ettei minua voisi heti erottaa. Onnistuin tunkemaan sammalpetin sisälle ainakin osittain. Ei se mukavin piilopaikka ollut, mutta piilopaikka kuitenkin. Makasin taas hiljaisuudessa yrittäen kuulla pienimänkin vihjeen Nopsaliekin tulosta. Sitä ei tuntunut tulevan ja minulle alkoi tulla kuuma sammalten alla. Kömmin hitaasti pois ja katsoin ympärilleni yrittäen löytää uutta piilopaikkaa. Hetken etsiskeltyäni päätin hiipiä pois koko pentutarhasta. Vatsani alkoi kurnia ja silmäni lupsua kiinni. Olihan päivä jo pitkällä ja kohta Kimalaistoive keskeyttäisi kivat leikit. Sitten sain idean. Entä jos piiloutuisin riistakasaan? Se todellakin olisi hyvä piilo kun riistan haju peittäisi oman hajuni.
Hitaasti kipitin pentutarhan suuaukolle ja kurkistin ulos. Nopsaliekkiä ei näkynyt, mutta ei kolli enää ollut laskemassakaan. Nopealla liikkeellä enin riista kasalle ja tungin kasan alle. Onnistuin yrityksessäni jotenkuten, mutta osa riistasta valui pois kasa muodosta. Silti olin onnistuneesti kasan välissä. Minulla oli rako josta sain happea ja näkisin missä Nopsaliekki menee. Lopulta huomasin kollin tulevan parantajanpesältä. Olin ehtinyt ajoissa mutta oliko minun piiloni hyvä vai ei?

// Nopsa?

Author: Sarifiina

Olen positiivinen ja aktiivinen 13 v kirjoittaja joka rakastaa juonikuvioiden keksimistä. Mun hahmoista saa helposti seuraa jos se on tilanteessa vapaa.