Rosmariinikynsi
Käänsin hiukan päätäni Katajanoen sanojen voimakkuudesta. Hän vaikutti olevan ihan tyytyväinen, jos joutuisi pariutumaan jonkun kanssa vain isäänsä miellyttääkseen. Kiersin häntäni käpälilleni ja viittasin Katajanoen istumaan.
“Onko sinulla ystäviä tai tunnetko jonkun, jota haluaisit lähestyä?” kysyin ja katsahdin leiriä. En nähnyt ketään, joka minua olisi henkilökohtaisesti kiinnostanut, mutta se saattoi johtua siitä etten koskaan ollut oikeasti ollut ihastunut keneenkään muuhun kuin Lepakkohuutoon. Lepakkohuuto oli aina ollut ainoa oikea ystävä, joka minulla oli ollut ja jos johonkuhun halusin luottaa, se oli hän.
“Ei”, naaras naukui. En ollut ihan varma, oliko hän oikeasti kiinnostunut jatkamaan aiheesta. Sitten hän kysyi itse kysymyksen ja varmuuteni tuntui tasoittuvan.
“Mistä edes tiedän, kuka olisi sopiva kumppani?” Katajanoki kysyi ja vilkaisi itsekin leiriä.
“No, minullekaan ei ollut koskaan selvää, että haluaisinko ylipäätään edes ajatella kumppanuutta. Luulen, että sinun tilanteessasi sinun kannattaa miettiä kenen kanssa tulet toimeen parhaiten”, nau’uin ja mietin Kamomillapyörteen ja Syöksyaskeleen suhdetta. Jos Katajanoki oli tietoinen Syöksyaskeleen teoista, toivoin ettei hän luullut sitä oikeaksi kumppanuudeksi.
Kukaan ei ansainnut sellaista ilkeää tuittupäätä kuin Syöksyaskel oli. Jos siskontyttäreni hankkisi kumppanin, haluaisin sen olevan edes jokseenkin kunnollinen kolli.
Mietin edes jokseenkin naaraan ikäisiä kolleja, muttei mieleeni tullut muita kuin Harakkahaave, Säihkysielu ja Poppelipomppu.
Säihkysielulla oli ollut kumppani, Särösärinä, mutta tuo oli kuollut sairausepidemian aikana.
Harakkahaave taas oli hieman rasavilli, enkä tiennyt miellyttäisikö hän Syöksyaskeletta tai tulisiko hän toimeen Katajanoen kanssa.
Poppelipomppua en tuntenut juurikaan, mutta sen verran mitä hänestä olin kuullut hän oli juonitteleva ja valehteli usein.
“Auttaisin sinua mielelläni, mutta en ihan tiedä miten. Kerro toki, jos itse keksit jotakin.”
//kantajanakki?
